14. Tyttö joka ei juo teetä

Todellisuus palaa huoneeseen pieninä rispaantuneina palasina. Aika jatkaa kulkuaan hatarin askelin, alkuun kompastellen, mutta kiiruhtaen sitten kiinni laiminlyömänsä hetket. Minun kehoni tuntuu painottomalta, aivan kuin kelluisin vedessä tai riippuisin suuren keinun varassa. Nainen on irrottanut köydet ympäriltäni minun sitä ollenkaan käsittämättä ja ottanut minut kainaloonsa. Se puristaa minua tiukasti itseään vasten, minun hikinen ihoni takertuu sen dekolteella paljaaksi jääneen ihon pintaan. Raukeus pakenee jäsenistäni hitaasti mutta liian pian, antaen tilaa kömpelölle tietoisuudelle omasta kehostani, alastomuudestani naisen sylissä.

Nainen huomaa minun jäykistyneen ja kohottautuu hieman katsoakseen kasvoihini.

— Tuleeko sun kylmä? Mä haen sulle viltin. 

Se silittää sekaantuneet hiukset kasvoiltani ja nousee hakeakseen suurelta harmaalta divaanilta paksun ja pehmoisen peitteen. Nainen polvistuu viereeni ja tarkastelee minua hetken vinosti hymyillen, juoksuttaa ilkikurista katsettaan minun rinnoiltani vatsalle ja alas, niin että nostan vaistomaisesti polvet koukkuun ja käännyn katseesta poispäin. Nainen kohottaa toista kulmakarvaansa lievästi huvittuneena, nostaa käteensä ja nipistää minua kipeästi nännistä ennen kuin ehdin tajuta sen edes liikahtaneen. Minä vinkaisen ja nainen irrottaa otteensa puhjeten hiljaiseen mutta merkitsevään hymyyn. Se nakkaa raskaan viltin päälleni ja alkaa kuroa sitä tiukasti ympärilleni, kuin kapaloiden. Kiskaisen käteni peitteen alta ja lasken ne sen päälle, mutta nainen tarttuu niihin napakalla otteella ja peittää minut uudelleen kaulaan asti, nostaa minua vähän ja työntää peitteen reunat napakasti alleni. 

— Odota siinä, mä menen keittämään meille teetä.

Nainen lipuu olohuoneesta tupakeittiöön, löysäten samalla vaivattomasti korsettinsa nyörejä. Niin pehmoinen ja suojaisa kuin lämmin peite ympärilläni onkin, minusta tuntuu typerältä maata siinä vilttiin muumioituna toisen lattialla, ja alan ärtyneenä nykiä itseäni vapaaksi. 

— Mä en itse asiassa juo teetä, pelkkä vesi riittää. 

Nainen kohottaa kulmiaan hieman, muttei sano mitään. Yhdellä notkealla liikkeellä se riisuu korsetin ja heilauttaa sen tuolin selkämykselle, paljastaen ohuen topin alla piirtyvät rintansa. Nainen täyttää vedenkeittimen ja painaa sen päälle katsellen minua mietteliäästi. Minä olen saanut käteni vapaiksi ja kohottautunut istumaan. Kuljetan sormiani hiusteni lomassa ja koetan saada pahimpia takkuja auki. Nainen on nostanut kaapista teepussin ja mittaa lehtiä valmiiksi, mutta katselee edelleen minuun herpaantumatta. Se häiritsee minua suunnattomasti. Eikö se voi nyt vain sitten keittää sitä teetänsä ja lakata toljottamasta? Nuolaisen nopeasti nimettömäni kärkeä ja pyyhin silmieni alta suttaantunutta mustaa vähemmäksi, ennen kuin nostan taas katseeni naiseen päin. Se katsoo minua vieläkin, nojaa keittiöntasoon ja siristää silmiään. Minua alkaa tosissaan suututtaa. Kyllä tuon ikäisen naisen olisi pitänyt ehtiä opetella jo jonkinlaisia käytöstapoja. Nostan leukaani uhmakkaasti ja vedän henkeä sanoakseni jotain, mutta nainen vaientaa minut kohottamalla selkänsä äkkiä suoraksi ja lähtemällä harkitusti keinahdellen minua kohti. Mitä vittua se nyt...

Naisen liike näyttää melkein hidastetulta, lanteet piirtävät suurta symmetristä kahdeksikkoa. Siksi säikähdän kun se onkin luonani niin äkkiä, kumartuu tarttumaan minua rajusti hiuksista ja kiskaisee minut jalkeille niin että peitto putoaa nilkkoihini, jättäen minut alasti. 

— Enkö mä käskenyt sun odottaa siinä?

Naisen ote on niin tiukka että se tekee kipeää, jotkin yksittäiset suortuvat kiristävät päänahkaani inhottavasti. En osaa sanoa mitään, ja nainen riuhtaisee pääni taakse, tuoden kasvonsa miltei kiinni omiini.

— Vastaa mulle. Käskinkö mä sun odottaa vai en?

Suljen silmäni ja irvistän kivusta. Mitä varten se tekee noin? Tietäähän se nyt itse mitä on sanonut. Puristan silmiäni tiukemmin kiinni, punainen naisen hiuksista on pinttynyt verkkokalvoilleni. Mitä helvetin väliä sillä nyt sitten on, jos en jää makaamaan tismalleen siihen mihin se sanoo. Mikä ihmeen pointti sillä peittoon käärimisellä edes oli? Mua ei todellakaan kiinnosta pomppia sen typerien päähänpistojen mukaan ja aion myös sanoa sen sille. Räväytän silmäni auki ja valmistaudun sanomaan akalle suorat sanat. Se ei tasan ala hyppyyttämään minua niin kuin jotain onnetonta orjapojua. 

Mutta kun näen naisen katseen, se pyyhkäisee minun suuttumukseni kadoksiin kuin aalto hiekkaan rakennetun linnan. Nainen ei ole vihainen, vaikka sen käsi satuttaa minua koko ajan. Se katsoo minuun täydellisen tyynenä. Sen silmistä näkee sen tietävän etten minä tahdo sitä totella, ja tietävän myös että tulen silti tottelemaan. Se levollinen varmuus on niin aseistariisuvaa, että se tekee tyhjäksi minun aiemman, vihaisen varmuuteni. Naisen katse lävistää minua aina vain, se jäykistyy ja minä säikähdän, pelkään sen satuttavan kovemmin. Kuulen teeveden alkavan kiehua ja vedenkeittimen napsahtavan pois päältä. Vedän terävästi henkeä ja päästän sen hitaasti ulos, mukanaan heiveröinen myönnytys.

— Käskit.

— No mihinkäs sinä sitten luulit olevasi menossa? 

— Mä vain... Puren huultani kun koetan keksiä mitä vastaisin että se päästäisi minut menemään. — Mä vaan olisin käynyt vähän siistiytymässä.

Nainen kallistaa päätänsä huvittuneena ja kurtistaa sitten leikkisästi kulmiaan mukamas tarkastellen minun kasvojani joka puolelta.

— Ai? Sulla kyllä onkin jotain... tossa. 

Ja nainen sylkäisee minun kasvoilleni.

Haukkaan sisälleni litratolkulla jäävedeltä tuntuvaa ilmaa ja nostan nopeasti kättäni pyyhkiäkseni kasvoni, mutta nainen tarttuu siihen pysäyttäen liikkeeni. Rintakehäni kohoilee kiihkeästi nopeasta, pinnallisesta huohotuksesta joksi hengitykseni on muuttunut. Sylki valuu nenänvarttani pitkin poskelleni ja minä pystyn haistamaan sen, haistamaan sen miltä naisen suu oli aiemmin maistunut. Minua inhottaa, tahdon puhdistaa kasvoni heti, mutta en uskalla hievahtaakaan enää. Nainen katsoo minua hymyillen tyynesti, seuraa sotkunsa valumista huulteni yli kohti leukaani. Se näkee minun sulkevan suuni tiukaksi viivaksi jottei sylkeä menisi sinne, ja purskahtaa nauruun.

— Saat mennä siistiytymään. Ole hyvä.

Nainen irrottaa otteensa ja pyörähtää keveästi kantapäillään takaisin kohti keittiötä. Minä lysähdän omille lihaksilleni kuin korkealta pudonneena, hetken liian typertyneenä niitä käyttämään, ennen kuin ymmärrän kätkeä kasvoni olkavarteeni ja hangata enimmän kuolan pois. Naisen ääni on yhtä kevyt kuin sen askeleet kun se neuvoo minulle tien vessaan. Etsin katseellani vaatteitani, ne ovat kai edelleen eteisessä. En uskalla poiketa reitiltä niitä noutamaan.

Kun palaan keittiöön kasvot ja kädet huolellisesti huuhdeltuna, nainen on kattanut teen ja laittanut tarjolle leipiä. Se istuu itse tuolilla jo syöden ja selaillen lehteä, ja kehottaa minua istumaan itseään vastapäätä. Minua kiusaa istua tuolille ilman alushousuja, ja rohkaistun pyytämään lupaa hakea ne. Vastaus mahtuu yhteen tavuun:

— Et. 

Nainen ei vilkaisekaan minuun kieltäessään vaan jatkaa rauhassa lukemista. Minun ei auta muu kuin istua ja alkaa nakertaa naisen eteeni tyrkkäämää leipää. Yllätyn huomatessani, miten kova nälkä minun onkin tullut, ja alan nälissäni haukkoa isompia palasia kuin oikeastaan kehtaisin. Nainen vilkaisee minua ohimennen lehtensä takaa.

— Juo teesi.

— Mä en tosiaan juo teetä. Voisinko mä saada vettä? 

Minua alkaa ärsyttää taas. Ei kai se aio tehdä tästäkin jotain numeroa?

Nainen pysähtyy niille sijoilleen. Piinaavan pitkältä tuntuvan hetken kuluttua se taittelee lehden, työntää sen kauemmas, ristii säärensä pöydän alla ja nojaa taakse läimäyttäen katseensa vasten kasvojani. Se puhuu hitaasti, lausuu sanansa huolellisesti kuin kuunnellen niitä itsekin hyvin tarkkaavaisesti.

— Ihmiseksi, joka nauttii niin paljon kontrollin menettämisestä, sä yrität helvetin uppiniskaisesti pitää siitä kiinni.

Jostain syystä minä säikähdän naisen sanoja. Sydän hypähtää kurkkuun jota alkaa kuristaa, aivan kuin jokin karhea puristaisi sitä kokoon sisältä käsin. Kyynelet alkavat polttaa silmäluomieni takana ja painan katseeni nopeasti alas, jottei nainen vain näkisi sitä. Se ei tiedä mistä se puhuu, sanon itselleni. Se ei tiedä susta mitään, se luulee vaan tietävänsä kaiken, lupaan rauhoittuakseni. Mutta mä en rauhoitu.

Nainen työntää hitaasti teemukia lähemmäs minua. Tällä kertaa se ei tunnu tietävän minua paremmin, tottelenko sitä vai en. Sen katse tuntuu uteliaalta, varmuus ja tieto ovat tiessään. Se haluaa nähdä mitä minä teen, eikä se ota siihen sen enempää valtaa kuin minulla itselläni on. Tämä ei oikeasti ole minun päätettävissäni, en pysty tekemään mitään harkintaan perustuvaa ratkaisua. Minun pääni on täysin tyhjä. Tiedän vain sen, etten minä juo teetä, mulla on Moccamaster.

Hieman väristen tartun lämpimään mukiin. Minusta tuntuu, ettei se ole minun käteni enää ollenkaan, se joka nostaa mukin huulilleni ja kaataa kuumaa juomaa varovasti suuhuni. Se ei ole pahaa. En ajatellutkaan että se olisi, ei tässä siitä ollut kyse. Nainen hymyilee minulle pöydän yli, enkä usko sen näkevän omaa hymyään nyt. Hymyssä ei ole jälkeäkään minun nujerruksestani. Samassa tajuan, ettei se olisi pakottanut minua tällä kertaa, ja että se on aidosti ilahtunut kun sen ei tarvinnut, saadakseen minua tekemään kuten se tahtoo. En tiedä miksi, mutta se saa minut hymyilemään myös. Nainen tuntuu olevan tyytyväinen minuun, ja se tyytyväisyys käpertyy lämpöisenä ja pehmeänä kehräämään minun rintakehäni alle. 

Me hymyilemme vaitonaisina toisiamme kohden ja juomme teemme loppuun.

13. Juurihoito

Tein tylyn tempun ja lähdin Anulta samantien ja varkain. En muista koskaan kokeneeni mitään enemmän outoa, kuin mitä minulle oli juuri tapahtunut. Varmasti juuri tästä syystä tein Ritolat ja toivoin, että Anu ymmärtäisi. Istuessani pimeään autooni hikinen ihoni painautui puseroani vasten. Puhalsin keuhkot tyhjäksi ja pysähdyin. Tunsin poskieni punoittavan ja minua itketti, nauratti ja panetti samaan aikaan, mutta lopulta ulos tuli vaan hervoton naurunpyrähdys. Laskin tärisevät kädet ratille ja painoin pääni käsieni väliin ja vedin keuhkot täyteen happea ja nauroin uudestaan. Nostin katseeni ja huomasin autoni lasienkin höyrystyneen. Pyyhkäisin lasin ja silmäkulmani ennen kuin painoin kaasua.

Olisin tavallaan halunnut kertoa jollekin kaiken mitä juuri tapahtui ja toisaalta pitää kaiken sisälläni. Kotiin ajaessani mietin tosissani soittavani Jarkalle ja pyytäväni hänet juomaan uudet oluet, mutta ymmärsin että Jarkka olisi poissa laskuista. Tulin hieman surulliseksi ymmärtäessäni, että minulla ei ollut ketään kenen kanssa voisin jakaa syvimmät tuntoni tai seikkailuni. Tähän pitää saada jatkossa muutos.

Kotiin päästessäni tärinäni oli jo tiessään mutta panetukseni ei. Oloni oli kuin kisaa johtavalla maratoonarilla joka kaatuu loppusuoralla, venäyttää nilkkansa ja jää mitalikolmikon ulkopuolelle. Näin hyvää panetusta en halua päästää karkuun. Suunnittelin avaavani läppärini ja hoidella itseni nilkuttaen maaliin katsoen pornoa, mutta hikinen kroppani sai minut kuitenkin suuntaamaan suihkuun.

Aloin runkkaamaan käyttäen hyväksi toteamaani käytäntöä jossa perusvemputusta buustaan suihkutettavalla vedellä. Istahdin suihkuhuoneen lattialle ja suuntasin suihkun kalleimpaani. Suljin silmäni, hengittelin syvään ja astelin mielikuvissani uudestaan Anun olohuoneeseen. 

Anu kertoi kuinka hänen miehensä oli pelireissulla ja meillä olisi sopivasti kahdenkeskistä aikaa koko ilta. Anu oli pukeutunut kauniisiin stay up sukkiin ja upeisiin pitsireunaisiin alusasuihin. Luonnollisesti Anu oli odottanut MINUA ja KYRPÄÄNI jo tovin ja oli aivan kiimasta ja minusta sekaisin. Astelin viileästi olohuoneeseen katsellen tiukasti Anua silmiin. Osoitin häntä etusormella jonka koukistin kutsuvasti itseäni kohti ja Anu lähti välittömästi keinumaan minua kohti. Kun silmämme melkein koskivat, painoin käteni hänen päänsä päälle ja painoin hänet eteeni polvilleen. Hän polvistui välittömästi ja kiltisti eteeni ja hyvin malttamattomana alkoi kaivaa penistäni esiin. 

- Olen niin odottanut tätä, hän tuskin ehti sanoa ennen kuin upotin terskani hänen huultensa ympärille. 

Anun peniksen käsittelytaito oli huippuluokkaa ja naurahdin kun tajusin juurihoito termin kaksimielisyyden. Hän painoi penikseni juurta myötä kurkkuunsa ja kutitteli huulillaan vatsani ihoa. Tunsin orgasmini lähestyvän pikavauhtia ja voihkin ääneen mikä vaan innosti Anua. Tämä narttu taitaa haluta mällini suoraan kurkustaan alas. Heitin kuitenkin Anun arkun päälle, tartuin hänen nilkoistaan kiinni ja nostin hänen jalkansa kohti kattoa. Anu tärisi allani kun upotin kivikovan kaluni hänen v-kirjaimensa kosteaan juureen. Anu voihki ja ulvoi. Oma orgasmini oli maalinauhan katkeamista vailla valmis kun kuulin ulko-oven aukeava. Anu jähmettyi, katse kuin pienellä kissanpennulla, hän tuijotti kysyvästi minua.

- Kulta olen kotona, kuulin Anun aviomiehen äänen.

 - Mitä helvettiä? Ehdin kysäistä ja vetää penikseni ulos Anusta. Avasin silmäni ja palauduin tylsään suihkukoppiini. Anun mies sai orgasmini katoamaan jo toisen kerran tunnin sisään.

Kuivasin itseni ärtymyksen vallassa. Päätin loppuillan ja -yön uhrata pleikkarille ja whiskylle.

12. Sidottuna

Nainen tuoksuu tutulta vieressäni vaikka on vieläkin vieras. Tuoksu tarttuu hyväillen hengitykseeni kun nainen liikauttaa kättään laittaakseen vaihteen päälle. Olen katsovinani ikkunastani ulos vaikkei siitä näe mitään, tuulilasinpyyhkijät työntävät siihen pieniä vallattomia puroja joihin katuvalojen oranssi sekoittuu. Nainen on hiljaa mutta minä kuulen että se hymyilee. Mä olen aivan helvetin hermostunut.

Nainen poistuu rampille ja kiihdyttää moottoritielle. Kuinkahan kauan vielä..? Havahdun vaivautuneisuudestani kun yhtäkkiä muistan jotakin.

— Minne me ollaan menossa?

— Mun luo tietenkin, miten niin?

— Sä sanoit että sä asut mun lähellä. Silloin kun saatoit mua miitistä.

Naisen kasvoille leviää virnistys ja se katsoo hetken hiljaa tietä ennen kuin iskee katseensa hetkeksi minun silmiini.

— Mä valehtelin.

Olen hiljaa taas. Levottomuus alkaa luikerrella vatsassani ja kuiskii säikyttäviä sanoja. Mitä minä oikeastaan edes tiedän tuosta naisesta? Itse asiassa aivan saamarin tyhmää luottaa, ettei se tekisi minulle mitään pahaa, nainen joka sanoo itseään sadistiksi. Ehkä minun ei olisi pitänyt lähteä sen mukaan.

Nainen huomaa muutoksen hiljaisuudessani, katsahtaa minuun ja laskee hymyillen kätensä reidelleni. 

— Älä huoli, en mä aio sua palotella. 

Näen miten nainen koettaa hetken pidätellä kieltään mutta antaa sitten periksi.

— Ei tullut jätesäkkejä matkaan. 

Nainen puhkeaa kirkkaaseen, kuplivaan nauruunsa. Se siirtää silittäen käden reideltäni ja kurkottaa hipaisemaan kämmenselällään poskeani.

— Ihan totta Elisa, sä olet turvassa mun kanssani. Mutta sä saat ja sun pitäisikin pelätä. 

Nainen hymyilee ilkikurisesti ja minä rauhoitun vähän. Ainakin alan epäillä naisen luotettavuuden sijaan omaa mielenterveyttäni, kun lähden tällaiseen hulluuteen.

Nainen kaartaa kaksikerroksisen omakotitalon pihaan ja ajaa auton katokseen. Minusta tuntuu, kuin minun jalkojani olisi kahdeksan, ja olen vähällä kompastua niihin kun yritän päästä autosta ulos. Nainen ottaa takapenkiltä kassin, astelee aivan viereeni ja kiertää kätensä taakseni ohjatakseen minut kohti etuovea. Sydän takoo levottomana vasten rintalastaa, mutta jokin minun päässäni asettuu aloilleen kun nainen koskettaa minua sillä tavalla, määrätietoisena ja ohjaten. Ei ole enää mitään hätää. 

Nainen avaa minulle oven ja kehottaa käymään sisään. Astun pieneen eteiseen ja ryhdyn riisumaan nilkkureitani. Vasemman vetoketju on taas tarttunut kiinni, raivostuttavaa. Suoristaudun hieman hengästyneenä saatuani kengän viimein taisteltua jalastani ja kuulen, miten ovi sulkeutuu takanani. Ennen kuin ehdin kääntyä takaisin naista kohti, minuun tartutaan takaapäin ja riuhtaistaan voimalla taakse. Henkeni salpautuu säikähdyksestä, ja nainen painaa pääni lujasti oikeaa olkaansa vasten. Kuulen korvissani naisen kiihtyneen sykkeen kun se pujottaa varmalla liikkeellä jotain pääni yli ja eteinen peittyy silmiltäni.

— Pysy paikallasi, nainen komentaa hiljaa, enkä minä uskalla hievahtaakaan kun se ryhtyy kuromaan pehmeää kangasta tiukemmin vasten kasvojani. 

— Noin on parempi. 

Nainen kerää hiukseni käteensä ja tukistaa tiukasti. Se tuo toisen kätensä kasvoilleni ja kuljettaa sen kevyesti koskettaen alas kaulalleni, hengittäen raskasta lämpöä korvani taa. Villakangastakkini putoaa painavana jalkojeni juureen. Nainen tarttuu yksitellen minua peittäviin kankaisiin ja vetää ne yltäni, paljastaa ihoni ja minä palelen. Rintaliivieni hakaset aukeavat, nainen riisuu alushousuni ja painautuu lämpimänä alastonta vartaloani vasten. Sen kädet vaeltavat vaatien kehollani, ottavat minut otteeseensa ja painavat pehmeinä minuun nopeasti heräävää halua. Äkkiä nainen irtautuu minusta ja astuu taemmas.

— No mutta, käy ihmeessä peremmälle. 

Jähmetyn ja odotan lisää ohjeita, täytyyhän sen antaa niitä. Minä olen sokeana ja alastomana vieraassa talossa, en muista enää edes missä suunnassa eteisen oven olin nähnyt ennen kuin nainen oli tarttunut minuun. 

Kuulen jonkin halkaisevan ilmaa ja kevyesti kirveltävän kosketuksen ihollani. Säpsähdän ja astun vaistomaisesti kauemmas naisesta. 

— Sinne juuri.

Sydän jyskyttäen alan ottaa varovaisia askeleita eteenpäin. Nainen ohjaa minua pienillä kevyillä näpäytyksillä, käskee välillä varomaan kynnystä. Tunnen itseni enemmän paljaaksi kuin ilman vaatteita kuuluisi olla. Koetan kiertää käsiäni ympärilleni mutta se ei auta, tiedän että olen niiden alla yhä esteetön naisen katseen kulkea. 

Jalkojeni alla viileä ja kova pinta muuttuu paksun maton pehmeyteen. 

— Pysähdy.

Lakkaan haparoimasta eteenpäin ja jään odottamaan mitä nainen tekee seuraavaksi. Kuulen ääniä, mutta kuulen ne huonosti korvissani pauhaavan veren takaa, en osaa sijoittaa niitä tilaan, en yhdistää esineisiin enkä naisen liikkeisiin. Pian nainen kuitenkin tulee luokseni. Se seisoo suoraan edessäni ja tunnen miten se vaatii katsettani, sanomatta sanaakaan. Kohotan leukaani hieman ja kallistan päätäni odottaen jännittyneenä, koettaen valmistautua mihin tahansa vaikkei minulla ole aavistustakaan mitä kaikkea se voi olla. Minä kohtaan naisen katseen eikä side silmilläni pysty sitä estämään.

— Sä tiedät miten tämä menee. Minä teen sinulla mitä tahdon. Jos sä olet eri mieltä, saat kaikin mokomin vastustella, mutta se ei auta. Käytät punaista sitten jos tahdot pysäyttää minut.

Naisen ääni on täynnä nautintoa. Hymy sen kasvoilla tekee tilan, jota en voi näkemällä hahmottaa, sen hymy kaikuu joka puolella minun ympärilläni. Minä kuulen, miten se leikittelee minun kiihottuneella odotuksellani, kieputtaa kepeästi sormiensa ympärille ne narut joita minuun punoo, nukkeensa. 

Nainen madaltaa äänensä kuiskaukseksi, ja mitään muuta ei hetkeen ole.

— Tänä iltana sinä kuulut minulle.

Sanat tuntuvat täyttävän minut päästä varpaisiin, täyttävän huoneen ja kadottavan kaiken sen ulkopuolella. Nainen on niin lähellä että haistan suolan sen ihossa, kuulen miten korsetin kangas liikkuu sen rintojen ihoa vasten hengityksen tahdissa. Eikä se silti koske minuun, sen ei ole aikomustakaan, ja minua melkein suututtaa kun ymmärrän sen. Se odottaa että minä painaudun siihen, ja se odottaa vaikka koko yön jos sen täytyy. Saatana.

Minä vaihdan painoa jalalta toiselle, hengitän turhautuneita puuskahduksia ja painan päätäni niskaani vasten. Tekee mieli repiä side silmiltäni ja lähteä helvettiin täältä, tai käskeä nainen painumaan sinne, unohtaa että olin koskaan suostunut tulemaan. Mutta minun lanteeni eivät pysy paikallaan, ne liikkuvat naista kohti ja tunnen reisieni ihon kostuneen. Tajuan, että se mitä todella tahdon on antaa periksi, ja se suututtaa minua enemmän kuin mikään mitä nainen saattaisi tehdä.

Nainen hymähtää huvittuneena.

— Luuletko sä todella, etten mä näe miten kiimassa sinä olet? Tuollainen avuton pikku lutka...

Naisen karkeat sanat nirhaisevat poikki remmit joilla olen itsessäni kiinni. Heikko voihkaisu takertuu ilmaan jota hengitän ja pakenee minusta kun polveni antavat myöten. Heittäydyn voimattomana kohti naista, joka kietoo sylinsä ympärilleni suurempana ja vahvempana kuin sen keho on. Ja samassa minä kutistun, surkastun niin pieneksi että minut voisi helposti litistää sormiensa välissä eikä kukaan tietäisi että minua on koskaan ollutkaan. Nainen silittää selkääni ja pitelee päätäni hellästi olkapäätään vasten, suukottaa minua otsalle. 

— Hyvä tyttö. 

Juuri kun tunnen alkavani toipua siitä valtavasta harppauksesta jonka olen tehnyt itseni yli naisen luo, sen kosketus ihollani muuttuu. Sormenpäät vaihtuvat kynsiin selässäni ja päänahassani. Nainen painaa kasvonsa vasten omiani ja suutelee minua hampaillaan, upottaa ne sinne missä ei ole ihoa ja imee veren makua suuhuni. Pelkään vetäytyä ja pelkään antaa sen jatkaa, ynisen anomuksia jotka eivät pääse suustani ulos. Nainen puree ja vetäytyy vasta kun tunnen huuleni turpoavan, suukottaa suutani lakattuaan satuttamasta sitä. Minä tunnen sen hymyn taas ja se tarttuu minunkin huuliini, mutta käännän pääni ja koetan kätkeä sen. Nainen liikkuu kauemmas minusta, ja kuulen jonkin raskaan putoavan pehmeälle pinnalle. Tunnistan äänen heti. Minä kuulen köydet. 

Nainen alkaa sitoa minua, muttei sommittele solmujaan niin kuin edellisellä kerralla. Nyt sen otteet ovat kovemmat, se tahtoo vain laittaa minut kiinni eikä tehdä minusta kaunista. Köydet kurovat kyynärpääni ylös sivuille ja kiertyvät rintojeni välistä niskaan. 

— Alas, nainen sanoo yksinkertaisesti.

Minä taitan polvet alleni pehmeälle matolle epävarmana siitä, teenkö varmasti niin kuin se tahtoo, varoen jokaista liikahdustani. Nainen laskeutuu viereeni ja tarttuu tiukasti solmimaansa punokseen, riuhtaisee minut lähelleen ja upottaa hampaansa kaulaani. Yllätyn niin, että huuliltani karkaa kova huudahdus. Minua harmittaa ja nolottaa vähän, mutta nainen ei kiinnitä siihen pienintäkään huomiota. Se työntää minut selälleni ja alkaa sitoa polviani koukkuun. 

Nainen on nyt minun avoimien reisieni välissä. Yhtäkkiä side silmieni edessä tuntuu piilolta, luoden lohdullisen illuusion siitä ettei minua nähdä jollen minäkään näe. Minä keskitän kaiken huomioni pimeyteen, yritän olla tuntematta köyttä jonka nainen kiristää pakottamaan polveni kauas toisistaan. Yritän olla ajattelematta sitä, että nainen näkee nyt minusta kaiken mitä voi silmin nähdä, näkee miten minun kehoni vastaa sen luomiin ärsykkeisiin kun se alkaa koskea minua.

Minä kiepun naisen kosketuksessa kuin lehti tuulessa. En pysty sanomaan, lennänkö vai putoanko, en minne seuraavaksi päädyn, tai kuinka kauas siitä missä vielä äsken olin. Nainen puree minua paikoista joihin minua ei ole koskaan ennen satutettu, löytää arkaa, koskematonta ihoa joka puolelta minua. Tuo välillä vartalonsa painon päälleni ja suukottelee, silittää minut tyynnyksiin ennen kuin hyökkää taas. Kipu juoksee pitkin suoniani, patoaa veren kun nainen tunkeutuu ihooni kynsin ja hampain, ja kun veri pääsee taas valloilleen, sen kuohu kutittaa minut humalaan. Nainen vie kätensä jalkojeni väliin ja hyväilee minut reunalle aina uudestaan, huudan ja haluan jo pudota mutta se vetää minut takaisin, ottaa kosketuksensa minulta pois ja muuttaa sen taas toisenlaiseksi nauraen minun turhautumistani. Minä riuhdon itseäni köysissä kauemmas naisesta ja naisen luo, haluan ja pelkään sitä niin valtavasti että oman ihoni rajat alkavat tuntua ahtailta. Minuun ei sovi näin paljon, minä en kestä, ja kuitenkin haluan koko ajan enemmän ja vihaan sitä etten saa. 

Nainen tuntuu joko pysäyttäneen ajan tai juoksuttaneen sitä huvikseen tunteja eteenpäin, kun lopulta herättää minut hypnoosistaan. Se riuhtaisee yhdellä nopealla liikkeellä siteen silmiltäni, ja vaikka huoneessa on vain pehmeää, hämärää valoa, se sokaisee minut. Räpyttelen ja haukon henkeäni, koetan katsettani arastellen etsiä tilasta muotoja jotka kävisivät järkeen, mutta nainen tuo kasvonsa omieni ylle enkä näe vieläkään mitään muuta kuin sen. Tunnen sen katsovan minua silmissään nautinnollista, riivattua hymyä, aavistan sen aikovan jälleen jotain, mutta olen vuotavine silmineni ja paikoilleni sidottuna täysin avuton. Se suutelee minua, ei satuttaakseen tällä kertaa vaikka sen kynnet painuvatkin samalla kirveltäen syvälle päänahkaani. Nainen painaa polveaan lujasti häpyäni vasten ja antaa oman halunsa valua minuun, valua lävitseni ja vetenä jalkojeni väliin. Hetken se on hallitsemattomassa himossani minun kanssani, antaa vallan sille halulle jota ei tarvitse hillitä. 

Mutta se hetki ei kestä kauan. Juuri kun alan kaivata käsiäni vapaiksi jotta voisin koskettaa naista myös, se hakee viereltäni jotain otteeseensa. Nainen kohottautuu ja värähdän, ilma tuntuu ilman naisen lämpöä viileältä paljaalla ihollani. Näen nyt että naisella on kädessään pitkä, musta raippa, ilmeisesti sama jolla se oli ohjannut minua aiemmin. Raipan kärki hivelee kevyesti ihoani, alkaa kasvoistani ja hiipii rintojeni ja vatsani yli hävylleni. Säikähdys syöksyy silmiini ja huomaan naisen odottaneen sitä hetkeä, nautiskelevan minun kauhustani tajutessani mitä seuraavaksi tapahtuu. Yritän vaistomaisesti vetää jalkojani yhteen suojakseni, mutta köydet estävät sen. Nainen odottaa, antaa minun pelkoni kasvaa kovemmaksi kuin tulevat iskut. Sitten nainen lyö. 

Ensimmäiset iskut hävylleni ovat kevyempiä, ehdin helpottua ja luottaa kestäväni. Mutta iskut kovenevat nopeasti ja niitä alkaa tulla tiheämmin. Tiedostan hämärästi naisen seuraavan herkeämättä kättensä jälkeä kasvoillani, minun kipuani ja kauhuani. Kun kipu käy niin kovaksi että koetan epätoivoisesti kääntää koko vartaloani siitä poispäin, nainen antaakin raipan purra reisiäni, iskee kohtiin joita en saa piiloon. Minun ihoni kirvelee ja polttaa, minun tulee kauttaaltaan kuuma ja hätä nousee hien mukana iholleni. Voihkin ja vingun, haen naisen katseen ja anon sanoitta sitä lopettamaan, mutta se ei aio. Se iskee muutaman kerran hiljemmin, niin että luulen taas kestäväni ja koventaa sitten otteitaan jälleen. Minun voihkeeni muuttuu nyyhkytykseksi ja nainen lyö viimeiset kerrat, lyö lujaa ja laskee sitten raippansa. Koko kehoni sulaa köysissä veltoksi ja voimattomaksi. Kyyneleet valuvat poskillani, hiipuva kipu jyskyttää reisilläni ja hävylläni, ja rinnassani takoo vauhkoontunut sydän. 

Nainen asettuu jalkojeni väliin ja katselee minua levollisena kuin jotain sanomattoman kaunista maalausta ihaillen ja jollain lailla kunnioittaen. Aivan kuin se olisi ylpeä siitä mitä on saanut aikaan, ylpeä minusta kivustani väsyneenä ja sottaantuneena. Se tuntuu hyvältä, vaikken pystykään sitä hyväksymään. Minusta se on pahasti väärässä jos jotain kaunista minun tilassani näkee, minua pikemminkin hävettää. Tunnen levinneen maskaran kuivuvan poskillani ja pelkään, että olen siistinyt karvoitukseni huolimattomasti tai että köydet painavat minuun rumia muotoja. Muistan taas olevani alaston ja auki naisen edessä, mutta olen liian uupunut sen katsetta pakenemaan. Nainen nojautuu hieman eteenpäin, suipistaa punaista suutaan ja antaa syljen valua pitkänä norona suoraan minun jalkojeni väliin. Se levittää kädellään sylkensä minuun, sekoittaa sen omiin vesiini, hyväilee ja työntää sormiaan hitaasti sisälleni. Suljen silmäni, suljen naisen tilastani pois ja annan vain jälleen kasvavan haluni jäädä. Sormet liikkuvat sisälläni yhä nopeammin ja ne täyttävät minut, hyväily muuttuu vaativammaksi. 

Tällä kertaa nainen ei estä minua vaan antaa minun pudota, antaa minun tulla kämmenselkääni purren ja voipuneena huutaen.