11.4.2016

14. Tyttö joka ei juo teetä

Todellisuus palaa huoneeseen pieninä rispaantuneina palasina. Aika jatkaa kulkuaan hatarin askelin, alkuun kompastellen, mutta kiiruhtaen sitten kiinni laiminlyömänsä hetket. Minun kehoni tuntuu painottomalta, aivan kuin kelluisin vedessä tai riippuisin suuren keinun varassa. Nainen on irrottanut köydet ympäriltäni minun sitä ollenkaan käsittämättä ja ottanut minut kainaloonsa. Se puristaa minua tiukasti itseään vasten, minun hikinen ihoni takertuu sen dekolteella paljaaksi jääneen ihon pintaan. Raukeus pakenee jäsenistäni hitaasti mutta liian pian, antaen tilaa kömpelölle tietoisuudelle omasta kehostani, alastomuudestani naisen sylissä.

Nainen huomaa minun jäykistyneen ja kohottautuu hieman katsoakseen kasvoihini.

— Tuleeko sun kylmä? Mä haen sulle viltin. 

Se silittää sekaantuneet hiukset kasvoiltani ja nousee hakeakseen suurelta harmaalta divaanilta paksun ja pehmoisen peitteen. Nainen polvistuu viereeni ja tarkastelee minua hetken vinosti hymyillen, juoksuttaa ilkikurista katsettaan minun rinnoiltani vatsalle ja alas, niin että nostan vaistomaisesti polvet koukkuun ja käännyn katseesta poispäin. Nainen kohottaa toista kulmakarvaansa lievästi huvittuneena, nostaa käteensä ja nipistää minua kipeästi nännistä ennen kuin ehdin tajuta sen edes liikahtaneen. Minä vinkaisen ja nainen irrottaa otteensa puhjeten hiljaiseen mutta merkitsevään hymyyn. Se nakkaa raskaan viltin päälleni ja alkaa kuroa sitä tiukasti ympärilleni, kuin kapaloiden. Kiskaisen käteni peitteen alta ja lasken ne sen päälle, mutta nainen tarttuu niihin napakalla otteella ja peittää minut uudelleen kaulaan asti, nostaa minua vähän ja työntää peitteen reunat napakasti alleni. 

— Odota siinä, mä menen keittämään meille teetä.

Nainen lipuu olohuoneesta tupakeittiöön, löysäten samalla vaivattomasti korsettinsa nyörejä. Niin pehmoinen ja suojaisa kuin lämmin peite ympärilläni onkin, minusta tuntuu typerältä maata siinä vilttiin muumioituna toisen lattialla, ja alan ärtyneenä nykiä itseäni vapaaksi. 

— Mä en itse asiassa juo teetä, pelkkä vesi riittää. 

Nainen kohottaa kulmiaan hieman, muttei sano mitään. Yhdellä notkealla liikkeellä se riisuu korsetin ja heilauttaa sen tuolin selkämykselle, paljastaen ohuen topin alla piirtyvät rintansa. Nainen täyttää vedenkeittimen ja painaa sen päälle katsellen minua mietteliäästi. Minä olen saanut käteni vapaiksi ja kohottautunut istumaan. Kuljetan sormiani hiusteni lomassa ja koetan saada pahimpia takkuja auki. Nainen on nostanut kaapista teepussin ja mittaa lehtiä valmiiksi, mutta katselee edelleen minuun herpaantumatta. Se häiritsee minua suunnattomasti. Eikö se voi nyt vain sitten keittää sitä teetänsä ja lakata toljottamasta? Nuolaisen nopeasti nimettömäni kärkeä ja pyyhin silmieni alta suttaantunutta mustaa vähemmäksi, ennen kuin nostan taas katseeni naiseen päin. Se katsoo minua vieläkin, nojaa keittiöntasoon ja siristää silmiään. Minua alkaa tosissaan suututtaa. Kyllä tuon ikäisen naisen olisi pitänyt ehtiä opetella jo jonkinlaisia käytöstapoja. Nostan leukaani uhmakkaasti ja vedän henkeä sanoakseni jotain, mutta nainen vaientaa minut kohottamalla selkänsä äkkiä suoraksi ja lähtemällä harkitusti keinahdellen minua kohti. Mitä vittua se nyt...

Naisen liike näyttää melkein hidastetulta, lanteet piirtävät suurta symmetristä kahdeksikkoa. Siksi säikähdän kun se onkin luonani niin äkkiä, kumartuu tarttumaan minua rajusti hiuksista ja kiskaisee minut jalkeille niin että peitto putoaa nilkkoihini, jättäen minut alasti. 

— Enkö mä käskenyt sun odottaa siinä?

Naisen ote on niin tiukka että se tekee kipeää, jotkin yksittäiset suortuvat kiristävät päänahkaani inhottavasti. En osaa sanoa mitään, ja nainen riuhtaisee pääni taakse, tuoden kasvonsa miltei kiinni omiini.

— Vastaa mulle. Käskinkö mä sun odottaa vai en?

Suljen silmäni ja irvistän kivusta. Mitä varten se tekee noin? Tietäähän se nyt itse mitä on sanonut. Puristan silmiäni tiukemmin kiinni, punainen naisen hiuksista on pinttynyt verkkokalvoilleni. Mitä helvetin väliä sillä nyt sitten on, jos en jää makaamaan tismalleen siihen mihin se sanoo. Mikä ihmeen pointti sillä peittoon käärimisellä edes oli? Mua ei todellakaan kiinnosta pomppia sen typerien päähänpistojen mukaan ja aion myös sanoa sen sille. Räväytän silmäni auki ja valmistaudun sanomaan akalle suorat sanat. Se ei tasan ala hyppyyttämään minua niin kuin jotain onnetonta orjapojua. 

Mutta kun näen naisen katseen, se pyyhkäisee minun suuttumukseni kadoksiin kuin aalto hiekkaan rakennetun linnan. Nainen ei ole vihainen, vaikka sen käsi satuttaa minua koko ajan. Se katsoo minuun täydellisen tyynenä. Sen silmistä näkee sen tietävän etten minä tahdo sitä totella, ja tietävän myös että tulen silti tottelemaan. Se levollinen varmuus on niin aseistariisuvaa, että se tekee tyhjäksi minun aiemman, vihaisen varmuuteni. Naisen katse lävistää minua aina vain, se jäykistyy ja minä säikähdän, pelkään sen satuttavan kovemmin. Kuulen teeveden alkavan kiehua ja vedenkeittimen napsahtavan pois päältä. Vedän terävästi henkeä ja päästän sen hitaasti ulos, mukanaan heiveröinen myönnytys.

— Käskit.
— No mihinkäs sinä sitten luulit olevasi menossa? 
— Mä vain... Puren huultani kun koetan keksiä mitä vastaisin että se päästäisi minut menemään. — Mä vaan olisin käynyt vähän siistiytymässä.

Nainen kallistaa päätänsä huvittuneena ja kurtistaa sitten leikkisästi kulmiaan mukamas tarkastellen minun kasvojani joka puolelta.

— Ai? Sulla kyllä onkin jotain... tossa. 

Ja nainen sylkäisee minun kasvoilleni.

Haukkaan sisälleni litratolkulla jäävedeltä tuntuvaa ilmaa ja nostan nopeasti kättäni pyyhkiäkseni kasvoni, mutta nainen tarttuu siihen pysäyttäen liikkeeni. Rintakehäni kohoilee kiihkeästi nopeasta, pinnallisesta huohotuksesta joksi hengitykseni on muuttunut. Sylki valuu nenänvarttani pitkin poskelleni ja minä pystyn haistamaan sen, haistamaan sen miltä naisen suu oli aiemmin maistunut. Minua inhottaa, tahdon puhdistaa kasvoni heti, mutta en uskalla hievahtaakaan enää. Nainen katsoo minua hymyillen tyynesti, seuraa sotkunsa valumista huulteni yli kohti leukaani. Se näkee minun sulkevan suuni tiukaksi viivaksi jottei sylkeä menisi sinne, ja purskahtaa nauruun.

— Saat mennä siistiytymään. Ole hyvä.

Nainen irrottaa otteensa ja pyörähtää keveästi kantapäillään takaisin kohti keittiötä. Minä lysähdän omille lihaksilleni kuin korkealta pudonneena, hetken liian typertyneenä niitä käyttämään, ennen kuin ymmärrän kätkeä kasvoni olkavarteeni ja hangata enimmän kuolan pois. Naisen ääni on yhtä kevyt kuin sen askeleet kun se neuvoo minulle tien vessaan. Etsin katseellani vaatteitani, ne ovat kai edelleen eteisessä. En uskalla poiketa reitiltä niitä noutamaan.

Kun palaan keittiöön kasvot ja kädet huolellisesti huuhdeltuna, nainen on kattanut teen ja laittanut tarjolle leipiä. Se istuu itse tuolilla jo syöden ja selaillen lehteä, ja kehottaa minua istumaan itseään vastapäätä. Minua kiusaa istua tuolille ilman alushousuja, ja rohkaistun pyytämään lupaa hakea ne. Vastaus mahtuu yhteen tavuun:

— Et. 

Nainen ei vilkaisekaan minuun kieltäessään vaan jatkaa rauhassa lukemista. Minun ei auta muu kuin istua ja alkaa nakertaa naisen eteeni tyrkkäämää leipää. Yllätyn huomatessani, miten kova nälkä minun onkin tullut, ja alan nälissäni haukkoa isompia palasia kuin oikeastaan kehtaisin. Nainen vilkaisee minua ohimennen lehtensä takaa.

— Juo teesi.
— Mä en tosiaan juo teetä. Voisinko mä saada vettä? 

Minua alkaa ärsyttää taas. Ei kai se aio tehdä tästäkin jotain numeroa?

Nainen pysähtyy niille sijoilleen. Piinaavan pitkältä tuntuvan hetken kuluttua se taittelee lehden, työntää sen kauemmas, ristii säärensä pöydän alla ja nojaa taakse läimäyttäen katseensa vasten kasvojani. Se puhuu hitaasti, lausuu sanansa huolellisesti kuin kuunnellen niitä itsekin hyvin tarkkaavaisesti.

— Ihmiseksi, joka nauttii niin paljon kontrollin menettämisestä, sä yrität helvetin uppiniskaisesti pitää siitä kiinni.

Jostain syystä minä säikähdän naisen sanoja. Sydän hypähtää kurkkuun jota alkaa kuristaa, aivan kuin jokin karhea puristaisi sitä kokoon sisältä käsin. Kyynelet alkavat polttaa silmäluomieni takana ja painan katseeni nopeasti alas, jottei nainen vain näkisi sitä. Se ei tiedä mistä se puhuu, sanon itselleni. Se ei tiedä susta mitään, se luulee vaan tietävänsä kaiken, lupaan rauhoittuakseni. Mutta mä en rauhoitu.

Nainen työntää hitaasti teemukia lähemmäs minua. Tällä kertaa se ei tunnu tietävän minua paremmin, tottelenko sitä vai en. Sen katse tuntuu uteliaalta, varmuus ja tieto ovat tiessään. Se haluaa nähdä mitä minä teen, eikä se ota siihen sen enempää valtaa kuin minulla itselläni on. Tämä ei oikeasti ole minun päätettävissäni, en pysty tekemään mitään harkintaan perustuvaa ratkaisua. Minun pääni on täysin tyhjä. Tiedän vain sen, etten minä juo teetä, mulla on Moccamaster.

Hieman väristen tartun lämpimään mukiin. Minusta tuntuu, ettei se ole minun käteni enää ollenkaan, se joka nostaa mukin huulilleni ja kaataa kuumaa juomaa varovasti suuhuni. Se ei ole pahaa. En ajatellutkaan että se olisi, ei tässä siitä ollut kyse. Nainen hymyilee minulle pöydän yli, enkä usko sen näkevän omaa hymyään nyt. Hymyssä ei ole jälkeäkään minun nujerruksestani. Samassa tajuan, ettei se olisi pakottanut minua tällä kertaa, ja että se on aidosti ilahtunut kun sen ei tarvinnut, saadakseen minua tekemään kuten se tahtoo. En tiedä miksi, mutta se saa minut hymyilemään myös. Nainen tuntuu olevan tyytyväinen minuun, ja se tyytyväisyys käpertyy lämpöisenä ja pehmeänä kehräämään minun rintakehäni alle. 

Me hymyilemme vaitonaisina toisiamme kohden ja juomme teemme loppuun.

2.4.2016

13. Juurihoito

Tein tylyn tempun ja lähdin Anulta samantien ja varkain. En muista koskaan kokeneeni mitään enemmän outoa, kuin mitä minulle oli juuri tapahtunut. Varmasti juuri tästä syystä tein Ritolat ja toivoin, että Anu ymmärtäisi. Istuessani pimeään autooni hikinen ihoni painautui puseroani vasten. Puhalsin keuhkot tyhjäksi ja pysähdyin. Tunsin poskieni punoittavan ja minua itketti, nauratti ja panetti samaan aikaan, mutta lopulta ulos tuli vaan hervoton naurunpyrähdys. Laskin tärisevät kädet ratille ja painoin pääni käsieni väliin ja vedin keuhkot täyteen happea ja nauroin uudestaan. Nostin katseeni ja huomasin autoni lasienkin höyrystyneen. Pyyhkäisin lasin ja silmäkulmani ennen kuin painoin kaasua.

Olisin tavallaan halunnut kertoa jollekin kaiken mitä juuri tapahtui ja toisaalta pitää kaiken sisälläni. Kotiin ajaessani mietin tosissani soittavani Jarkalle ja pyytäväni hänet juomaan uudet oluet, mutta ymmärsin että Jarkka olisi poissa laskuista. Tulin hieman surulliseksi ymmärtäessäni, että minulla ei ollut ketään kenen kanssa voisin jakaa syvimmät tuntoni tai seikkailuni. Tähän pitää saada jatkossa muutos.

Kotiin päästessäni tärinäni oli jo tiessään mutta panetukseni ei. Oloni oli kuin kisaa johtavalla maratoonarilla joka kaatuu loppusuoralla, venäyttää nilkkansa ja jää mitalikolmikon ulkopuolelle. Näin hyvää panetusta en halua päästää karkuun. Suunnittelin avaavani läppärini ja hoidella itseni nilkuttaen maaliin katsoen pornoa, mutta hikinen kroppani sai minut kuitenkin suuntaamaan suihkuun.

Aloin runkkaamaan käyttäen hyväksi toteamaani käytäntöä jossa perusvemputusta buustaan suihkutettavalla vedellä. Istahdin suihkuhuoneen lattialle ja suuntasin suihkun kalleimpaani. Suljin silmäni, hengittelin syvään ja astelin mielikuvissani uudestaan Anun olohuoneeseen. 

Anu kertoi kuinka hänen miehensä oli pelireissulla ja meillä olisi sopivasti kahdenkeskistä aikaa koko ilta. Anu oli pukeutunut kauniisiin stay up sukkiin ja upeisiin pitsireunaisiin alusasuihin. Luonnollisesti Anu oli odottanut MINUA ja KYRPÄÄNI jo tovin ja oli aivan kiimasta ja minusta sekaisin. Astelin viileästi olohuoneeseen katsellen tiukasti Anua silmiin. Osoitin häntä etusormella jonka koukistin kutsuvasti itseäni kohti ja Anu lähti välittömästi keinumaan minua kohti. Kun silmämme melkein koskivat, painoin käteni hänen päänsä päälle ja painoin hänet eteeni polvilleen. Hän polvistui välittömästi ja kiltisti eteeni ja hyvin malttamattomana alkoi kaivaa penistäni esiin. 

- Olen niin odottanut tätä, hän tuskin ehti sanoa ennen kuin upotin terskani hänen huultensa ympärille. 

Anun peniksen käsittelytaito oli huippuluokkaa ja naurahdin kun tajusin juurihoito termin kaksimielisyyden. Hän painoi penikseni juurta myötä kurkkuunsa ja kutitteli huulillaan vatsani ihoa. Tunsin orgasmini lähestyvän pikavauhtia ja voihkin ääneen mikä vaan innosti Anua. Tämä narttu taitaa haluta mällini suoraan kurkustaan alas. Heitin kuitenkin Anun arkun päälle, tartuin hänen nilkoistaan kiinni ja nostin hänen jalkansa kohti kattoa. Anu tärisi allani kun upotin kivikovan kaluni hänen v-kirjaimensa kosteaan juureen. Anu voihki ja ulvoi. Oma orgasmini oli maalinauhan katkeamista vailla valmis kun kuulin ulko-oven aukeava. Anu jähmettyi, katse kuin pienellä kissanpennulla, hän tuijotti kysyvästi minua.

- Kulta olen kotona, kuulin Anun aviomiehen äänen.

 - Mitä helvettiä? Ehdin kysäistä ja vetää penikseni ulos Anusta. Avasin silmäni ja palauduin tylsään suihkukoppiini. Anun mies sai orgasmini katoamaan jo toisen kerran tunnin sisään.

Kuivasin itseni ärtymyksen vallassa. Päätin loppuillan ja -yön uhrata pleikkarille ja whiskylle.