tag:blogger.com,1999:blog-68366480811455247012024-02-08T12:55:14.848+02:00TurvasanojaKahden pervobloggaajan vuoroin kirjoittama fiktiivinen jatkokertomus.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.comBlogger14125truetag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-70268563644190559562016-04-11T17:27:00.001+03:002016-04-11T17:27:21.214+03:0014. Tyttö joka ei juo teetä<div class="p1">
<span class="s1">Todellisuus palaa huoneeseen pieninä rispaantuneina palasina. Aika jatkaa kulkuaan hatarin askelin, alkuun kompastellen, mutta kiiruhtaen sitten kiinni laiminlyömänsä hetket. Minun kehoni tuntuu painottomalta, aivan kuin kelluisin vedessä tai riippuisin suuren keinun varassa. Nainen on irrottanut köydet ympäriltäni minun sitä ollenkaan käsittämättä ja ottanut minut kainaloonsa. Se puristaa minua tiukasti itseään vasten, minun hikinen ihoni takertuu sen dekolteella paljaaksi jääneen ihon pintaan. Raukeus pakenee jäsenistäni hitaasti mutta liian pian, antaen tilaa kömpelölle tietoisuudelle omasta kehostani, alastomuudestani naisen sylissä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen huomaa minun jäykistyneen ja kohottautuu hieman katsoakseen kasvoihini.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Tuleeko sun kylmä? Mä haen sulle viltin. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Se silittää sekaantuneet hiukset kasvoiltani ja nousee hakeakseen suurelta harmaalta divaanilta paksun ja pehmoisen peitteen. Nainen polvistuu viereeni ja tarkastelee minua hetken vinosti hymyillen, juoksuttaa ilkikurista katsettaan minun rinnoiltani vatsalle ja alas, niin että nostan vaistomaisesti polvet koukkuun ja käännyn katseesta poispäin. Nainen kohottaa toista kulmakarvaansa lievästi huvittuneena, nostaa käteensä ja nipistää minua kipeästi nännistä ennen kuin ehdin tajuta sen edes liikahtaneen. Minä vinkaisen ja nainen irrottaa otteensa puhjeten hiljaiseen mutta merkitsevään hymyyn. Se nakkaa raskaan viltin päälleni ja alkaa kuroa sitä tiukasti ympärilleni, kuin kapaloiden. Kiskaisen käteni peitteen alta ja lasken ne sen päälle, mutta nainen tarttuu niihin napakalla otteella ja peittää minut uudelleen kaulaan asti, nostaa minua vähän ja työntää peitteen reunat napakasti alleni. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Odota siinä, mä menen keittämään meille teetä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen lipuu olohuoneesta tupakeittiöön, löysäten samalla vaivattomasti korsettinsa nyörejä. Niin pehmoinen ja suojaisa kuin lämmin peite ympärilläni onkin, minusta tuntuu typerältä maata siinä vilttiin muumioituna toisen lattialla, ja alan ärtyneenä nykiä itseäni vapaaksi. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Mä en itse asiassa juo teetä, pelkkä vesi riittää. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen kohottaa kulmiaan hieman, muttei sano mitään. Yhdellä notkealla liikkeellä se riisuu korsetin ja heilauttaa sen tuolin selkämykselle, paljastaen ohuen topin alla piirtyvät rintansa. Nainen täyttää vedenkeittimen ja painaa sen päälle katsellen minua mietteliäästi. Minä olen saanut käteni vapaiksi ja kohottautunut istumaan. Kuljetan sormiani hiusteni lomassa ja koetan saada pahimpia takkuja auki. Nainen on nostanut kaapista teepussin ja mittaa lehtiä valmiiksi, mutta katselee edelleen minuun herpaantumatta. Se häiritsee minua suunnattomasti. Eikö se voi nyt vain sitten keittää sitä teetänsä ja lakata toljottamasta? Nuolaisen nopeasti nimettömäni kärkeä ja pyyhin silmieni alta suttaantunutta mustaa vähemmäksi, ennen kuin nostan taas katseeni naiseen päin. Se katsoo minua vieläkin, nojaa keittiöntasoon ja siristää silmiään. Minua alkaa tosissaan suututtaa. Kyllä tuon ikäisen naisen olisi pitänyt ehtiä opetella jo jonkinlaisia käytöstapoja. Nostan leukaani uhmakkaasti ja vedän henkeä sanoakseni jotain, mutta nainen vaientaa minut kohottamalla selkänsä äkkiä suoraksi ja lähtemällä harkitusti keinahdellen minua kohti. Mitä vittua se nyt...</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Naisen liike näyttää melkein hidastetulta, lanteet piirtävät suurta symmetristä kahdeksikkoa. Siksi säikähdän kun se onkin luonani niin äkkiä, kumartuu tarttumaan minua rajusti hiuksista ja kiskaisee minut jalkeille niin että peitto putoaa nilkkoihini, jättäen minut alasti. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Enkö mä käskenyt sun odottaa siinä?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Naisen ote on niin tiukka että se tekee kipeää, jotkin yksittäiset suortuvat kiristävät päänahkaani inhottavasti. En osaa sanoa mitään, ja nainen riuhtaisee pääni taakse, tuoden kasvonsa miltei kiinni omiini.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Vastaa mulle. Käskinkö mä sun odottaa vai en?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Suljen silmäni ja irvistän kivusta. Mitä varten se tekee noin? Tietäähän se nyt itse mitä on sanonut. Puristan silmiäni tiukemmin kiinni, punainen naisen hiuksista on pinttynyt verkkokalvoilleni. Mitä helvetin väliä sillä nyt sitten on, jos en jää makaamaan tismalleen siihen mihin se sanoo. Mikä ihmeen pointti sillä peittoon käärimisellä edes oli? Mua ei todellakaan kiinnosta pomppia sen typerien päähänpistojen mukaan ja aion myös sanoa sen sille. Räväytän silmäni auki ja valmistaudun sanomaan akalle suorat sanat. Se ei tasan ala hyppyyttämään minua niin kuin jotain onnetonta orjapojua. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Mutta kun näen naisen katseen, se pyyhkäisee minun suuttumukseni kadoksiin kuin aalto hiekkaan rakennetun linnan. Nainen ei ole vihainen, vaikka sen käsi satuttaa minua koko ajan. Se katsoo minuun täydellisen tyynenä. Sen silmistä näkee sen tietävän etten minä tahdo sitä totella, ja tietävän myös että tulen silti tottelemaan. Se levollinen varmuus on niin aseistariisuvaa, että se tekee tyhjäksi minun aiemman, vihaisen varmuuteni. Naisen katse lävistää minua aina vain, se jäykistyy ja minä säikähdän, pelkään sen satuttavan kovemmin. Kuulen teeveden alkavan kiehua ja vedenkeittimen napsahtavan pois päältä. Vedän terävästi henkeä ja päästän sen hitaasti ulos, mukanaan heiveröinen myönnytys.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Käskit.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— No mihinkäs sinä sitten luulit olevasi menossa? </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Mä vain... Puren huultani kun koetan keksiä mitä vastaisin että se päästäisi minut menemään. — Mä vaan olisin käynyt vähän siistiytymässä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen kallistaa päätänsä huvittuneena ja kurtistaa sitten leikkisästi kulmiaan mukamas tarkastellen minun kasvojani joka puolelta.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Ai? Sulla kyllä onkin jotain... tossa. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Ja nainen sylkäisee minun kasvoilleni.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Haukkaan sisälleni litratolkulla jäävedeltä tuntuvaa ilmaa ja nostan nopeasti kättäni pyyhkiäkseni kasvoni, mutta nainen tarttuu siihen pysäyttäen liikkeeni. Rintakehäni kohoilee kiihkeästi nopeasta, pinnallisesta huohotuksesta joksi hengitykseni on muuttunut. Sylki valuu nenänvarttani pitkin poskelleni ja minä pystyn haistamaan sen, haistamaan sen miltä naisen suu oli aiemmin maistunut. Minua inhottaa, tahdon puhdistaa kasvoni heti, mutta en uskalla hievahtaakaan enää. Nainen katsoo minua hymyillen tyynesti, seuraa sotkunsa valumista huulteni yli kohti leukaani. Se näkee minun sulkevan suuni tiukaksi viivaksi jottei sylkeä menisi sinne, ja purskahtaa nauruun.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Saat mennä siistiytymään. Ole hyvä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen irrottaa otteensa ja pyörähtää keveästi kantapäillään takaisin kohti keittiötä. Minä lysähdän omille lihaksilleni kuin korkealta pudonneena, hetken liian typertyneenä niitä käyttämään, ennen kuin ymmärrän kätkeä kasvoni olkavarteeni ja hangata enimmän kuolan pois. Naisen ääni on yhtä kevyt kuin sen askeleet kun se neuvoo minulle tien vessaan. Etsin katseellani vaatteitani, ne ovat kai edelleen eteisessä. En uskalla poiketa reitiltä niitä noutamaan.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kun palaan keittiöön kasvot ja kädet huolellisesti huuhdeltuna, nainen on kattanut teen ja laittanut tarjolle leipiä. Se istuu itse tuolilla jo syöden ja selaillen lehteä, ja kehottaa minua istumaan itseään vastapäätä. Minua kiusaa istua tuolille ilman alushousuja, ja rohkaistun pyytämään lupaa hakea ne. Vastaus mahtuu yhteen tavuun:</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Et. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen ei vilkaisekaan minuun kieltäessään vaan jatkaa rauhassa lukemista. Minun ei auta muu kuin istua ja alkaa nakertaa naisen eteeni tyrkkäämää leipää. Yllätyn huomatessani, miten kova nälkä minun onkin tullut, ja alan nälissäni haukkoa isompia palasia kuin oikeastaan kehtaisin. Nainen vilkaisee minua ohimennen lehtensä takaa.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Juo teesi.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Mä en tosiaan juo teetä. Voisinko mä saada vettä? </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Minua alkaa ärsyttää taas. Ei kai se aio tehdä tästäkin jotain numeroa?</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen pysähtyy niille sijoilleen. Piinaavan pitkältä tuntuvan hetken kuluttua se taittelee lehden, työntää sen kauemmas, ristii säärensä pöydän alla ja nojaa taakse läimäyttäen katseensa vasten kasvojani. Se puhuu hitaasti, lausuu sanansa huolellisesti kuin kuunnellen niitä itsekin hyvin tarkkaavaisesti.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Ihmiseksi, joka nauttii niin paljon kontrollin menettämisestä, sä yrität helvetin uppiniskaisesti pitää siitä kiinni.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Jostain syystä minä säikähdän naisen sanoja. Sydän hypähtää kurkkuun jota alkaa kuristaa, aivan kuin jokin karhea puristaisi sitä kokoon sisältä käsin. Kyynelet alkavat polttaa silmäluomieni takana ja painan katseeni nopeasti alas, jottei nainen vain näkisi sitä. Se ei tiedä mistä se puhuu, sanon itselleni. Se ei tiedä susta mitään, se luulee vaan tietävänsä kaiken, lupaan rauhoittuakseni. Mutta mä en rauhoitu.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen työntää hitaasti teemukia lähemmäs minua. Tällä kertaa se ei tunnu tietävän minua paremmin, tottelenko sitä vai en. Sen katse tuntuu uteliaalta, varmuus ja tieto ovat tiessään. Se haluaa nähdä mitä minä teen, eikä se ota siihen sen enempää valtaa kuin minulla itselläni on. Tämä ei oikeasti ole minun päätettävissäni, en pysty tekemään mitään harkintaan perustuvaa ratkaisua. Minun pääni on täysin tyhjä. Tiedän vain sen, etten minä juo teetä, mulla on Moccamaster.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Hieman väristen tartun lämpimään mukiin. Minusta tuntuu, ettei se ole minun käteni enää ollenkaan, se joka nostaa mukin huulilleni ja kaataa kuumaa juomaa varovasti suuhuni. Se ei ole pahaa. En ajatellutkaan että se olisi, ei tässä siitä ollut kyse. Nainen hymyilee minulle pöydän yli, enkä usko sen näkevän omaa hymyään nyt. Hymyssä ei ole jälkeäkään minun nujerruksestani. Samassa tajuan, ettei se olisi pakottanut minua tällä kertaa, ja että se on aidosti ilahtunut kun sen ei tarvinnut, saadakseen minua tekemään kuten se tahtoo. En tiedä miksi, mutta se saa minut hymyilemään myös. Nainen tuntuu olevan tyytyväinen minuun, ja se tyytyväisyys käpertyy lämpöisenä ja pehmeänä kehräämään minun rintakehäni alle. </span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Me hymyilemme vaitonaisina toisiamme kohden ja juomme teemme loppuun.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-80635227172068139322016-04-02T17:35:00.001+03:002016-04-02T17:35:49.670+03:0013. Juurihoito<div class="p1">
<span class="s1">Tein tylyn tempun ja lähdin Anulta samantien ja varkain. En muista koskaan kokeneeni mitään enemmän outoa, kuin mitä minulle oli juuri tapahtunut. Varmasti juuri tästä syystä tein Ritolat ja toivoin, että Anu ymmärtäisi. Istuessani pimeään autooni hikinen ihoni painautui puseroani vasten. Puhalsin keuhkot tyhjäksi ja pysähdyin. Tunsin poskieni punoittavan ja minua itketti, nauratti ja panetti samaan aikaan, mutta lopulta ulos tuli vaan hervoton naurunpyrähdys. Laskin tärisevät kädet ratille ja painoin pääni käsieni väliin ja vedin keuhkot täyteen happea ja nauroin uudestaan. Nostin katseeni ja huomasin autoni lasienkin höyrystyneen. Pyyhkäisin lasin ja silmäkulmani ennen kuin painoin kaasua.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Olisin tavallaan halunnut kertoa jollekin kaiken mitä juuri tapahtui ja toisaalta pitää kaiken sisälläni. Kotiin ajaessani mietin tosissani soittavani Jarkalle ja pyytäväni hänet juomaan uudet oluet, mutta ymmärsin että Jarkka olisi poissa laskuista. Tulin hieman surulliseksi ymmärtäessäni, että minulla ei ollut ketään kenen kanssa voisin jakaa syvimmät tuntoni tai seikkailuni. <i>Tähän pitää saada jatkossa muutos.</i></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kotiin päästessäni tärinäni oli jo tiessään mutta panetukseni ei. Oloni oli kuin kisaa johtavalla maratoonarilla joka kaatuu loppusuoralla, venäyttää nilkkansa ja jää mitalikolmikon ulkopuolelle. <i>Näin hyvää panetusta en halua päästää karkuun.</i> Suunnittelin avaavani läppärini ja hoidella itseni nilkuttaen maaliin katsoen pornoa, mutta hikinen kroppani sai minut kuitenkin suuntaamaan suihkuun.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Aloin runkkaamaan käyttäen hyväksi toteamaani käytäntöä jossa perusvemputusta buustaan suihkutettavalla vedellä. Istahdin suihkuhuoneen lattialle ja suuntasin suihkun kalleimpaani. Suljin silmäni, hengittelin syvään ja astelin mielikuvissani uudestaan Anun olohuoneeseen.<i> </i></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i><br /></i></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i>Anu kertoi kuinka hänen miehensä oli pelireissulla ja meillä olisi sopivasti kahdenkeskistä aikaa koko ilta. Anu oli pukeutunut kauniisiin stay up sukkiin ja upeisiin pitsireunaisiin alusasuihin. Luonnollisesti Anu oli odottanut MINUA ja KYRPÄÄNI jo tovin ja oli aivan kiimasta ja minusta sekaisin. Astelin viileästi olohuoneeseen katsellen tiukasti Anua silmiin. Osoitin häntä etusormella jonka koukistin kutsuvasti itseäni kohti ja Anu lähti välittömästi keinumaan minua kohti. Kun silmämme melkein koskivat, painoin käteni hänen päänsä päälle ja painoin hänet eteeni polvilleen. Hän polvistui välittömästi ja kiltisti eteeni ja hyvin malttamattomana alkoi kaivaa penistäni esiin. </i></span></div>
<div class="p2">
<i><span class="s1"></span><br /></i></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i>- Olen niin odottanut tätä, hän tuskin ehti sanoa ennen kuin upotin terskani hänen huultensa ympärille. </i></span></div>
<div class="p2">
<i><span class="s1"></span><br /></i></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i>Anun peniksen käsittelytaito oli huippuluokkaa ja naurahdin kun tajusin juurihoito termin kaksimielisyyden. Hän painoi penikseni juurta myötä kurkkuunsa ja kutitteli huulillaan vatsani ihoa. Tunsin orgasmini lähestyvän pikavauhtia ja voihkin ääneen mikä vaan innosti Anua. Tämä narttu taitaa haluta mällini suoraan kurkustaan alas. Heitin kuitenkin Anun arkun päälle, tartuin hänen nilkoistaan kiinni ja nostin hänen jalkansa kohti kattoa. Anu tärisi allani kun upotin kivikovan kaluni hänen v-kirjaimensa kosteaan juureen. Anu voihki ja ulvoi. Oma orgasmini oli maalinauhan katkeamista vailla valmis kun kuulin ulko-oven aukeava. Anu jähmettyi, katse kuin pienellä kissanpennulla, hän tuijotti kysyvästi minua.</i></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i>- Kulta olen kotona, kuulin Anun aviomiehen äänen.</i></span></div>
<div class="p2">
<i><span class="s1"></span><br /></i></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><i> - Mitä helvettiä? Ehdin kysäistä ja vetää penikseni ulos Anusta.</i> Avasin silmäni ja palauduin tylsään suihkukoppiini. Anun mies sai orgasmini katoamaan jo toisen kerran tunnin sisään.</span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Kuivasin itseni ärtymyksen vallassa. Päätin loppuillan ja -yön uhrata pleikkarille ja whiskylle.</div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-81594077002701819172016-03-29T19:17:00.000+03:002016-04-02T17:43:24.038+03:0012. Sidottuna<div class="p1">
<span class="s1">Nainen tuoksuu tutulta vieressäni vaikka on vieläkin vieras. Tuoksu tarttuu hyväillen hengitykseeni kun nainen liikauttaa kättään laittaakseen vaihteen päälle. Olen katsovinani ikkunastani ulos vaikkei siitä näe mitään, tuulilasinpyyhkijät työntävät siihen pieniä vallattomia puroja joihin katuvalojen oranssi sekoittuu. Nainen on hiljaa mutta minä kuulen että se hymyilee. Mä olen aivan helvetin hermostunut.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen poistuu rampille ja kiihdyttää moottoritielle. Kuinkahan kauan vielä..? Havahdun vaivautuneisuudestani kun yhtäkkiä muistan jotakin.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Minne me ollaan menossa?</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Mun luo tietenkin, miten niin?</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Sä sanoit että sä asut mun lähellä. Silloin kun saatoit mua miitistä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Naisen kasvoille leviää virnistys ja se katsoo hetken hiljaa tietä ennen kuin iskee katseensa hetkeksi minun silmiini.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Mä valehtelin.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Olen hiljaa taas. Levottomuus alkaa luikerrella vatsassani ja kuiskii säikyttäviä sanoja. Mitä minä oikeastaan edes tiedän tuosta naisesta? Itse asiassa aivan saamarin tyhmää luottaa, ettei se tekisi minulle mitään pahaa, nainen joka sanoo itseään sadistiksi. Ehkä minun ei olisi pitänyt lähteä sen mukaan.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen huomaa muutoksen hiljaisuudessani, katsahtaa minuun ja laskee hymyillen kätensä reidelleni. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Älä huoli, en mä aio sua palotella. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Näen miten nainen koettaa hetken pidätellä kieltään mutta antaa sitten periksi.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Ei tullut jätesäkkejä matkaan. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen puhkeaa kirkkaaseen, kuplivaan nauruunsa. Se siirtää silittäen käden reideltäni ja kurkottaa hipaisemaan kämmenselällään poskeani.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Ihan totta Elisa, sä olet turvassa mun kanssani. Mutta sä saat ja sun pitäisikin pelätä. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen hymyilee ilkikurisesti ja minä rauhoitun vähän. Ainakin alan epäillä naisen luotettavuuden sijaan omaa mielenterveyttäni, kun lähden tällaiseen hulluuteen.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen kaartaa kaksikerroksisen omakotitalon pihaan ja ajaa auton katokseen. Minusta tuntuu, kuin minun jalkojani olisi kahdeksan, ja olen vähällä kompastua niihin kun yritän päästä autosta ulos. Nainen ottaa takapenkiltä kassin, astelee aivan viereeni ja kiertää kätensä taakseni ohjatakseen minut kohti etuovea. Sydän takoo levottomana vasten rintalastaa, mutta jokin minun päässäni asettuu aloilleen kun nainen koskettaa minua sillä tavalla, määrätietoisena ja ohjaten. Ei ole enää mitään hätää. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen avaa minulle oven ja kehottaa käymään sisään. Astun pieneen eteiseen ja ryhdyn riisumaan nilkkureitani. Vasemman vetoketju on taas tarttunut kiinni, raivostuttavaa. Suoristaudun hieman hengästyneenä saatuani kengän viimein taisteltua jalastani ja kuulen, miten ovi sulkeutuu takanani. Ennen kuin ehdin kääntyä takaisin naista kohti, minuun tartutaan takaapäin ja riuhtaistaan voimalla taakse. Henkeni salpautuu säikähdyksestä, ja nainen painaa pääni lujasti oikeaa olkaansa vasten. Kuulen korvissani naisen kiihtyneen sykkeen kun se pujottaa varmalla liikkeellä jotain pääni yli ja eteinen peittyy silmiltäni.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Pysy paikallasi, nainen komentaa hiljaa, enkä minä uskalla hievahtaakaan kun se ryhtyy kuromaan pehmeää kangasta tiukemmin vasten kasvojani. </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Noin on parempi. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen kerää hiukseni käteensä ja tukistaa tiukasti. Se tuo toisen kätensä kasvoilleni ja kuljettaa sen kevyesti koskettaen alas kaulalleni, hengittäen raskasta lämpöä korvani taa. Villakangastakkini putoaa painavana jalkojeni juureen. Nainen tarttuu yksitellen minua peittäviin kankaisiin ja vetää ne yltäni, paljastaa ihoni ja minä palelen. Rintaliivieni hakaset aukeavat, nainen riisuu alushousuni ja painautuu lämpimänä alastonta vartaloani vasten. Sen kädet vaeltavat vaatien kehollani, ottavat minut otteeseensa ja painavat pehmeinä minuun nopeasti heräävää halua. Äkkiä nainen irtautuu minusta ja astuu taemmas.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— No mutta, käy ihmeessä peremmälle. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Jähmetyn ja odotan lisää ohjeita, täytyyhän sen antaa niitä. Minä olen sokeana ja alastomana vieraassa talossa, en muista enää edes missä suunnassa eteisen oven olin nähnyt ennen kuin nainen oli tarttunut minuun. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kuulen jonkin halkaisevan ilmaa ja kevyesti kirveltävän kosketuksen ihollani. Säpsähdän ja astun vaistomaisesti kauemmas naisesta. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Sinne juuri.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Sydän jyskyttäen alan ottaa varovaisia askeleita eteenpäin. Nainen ohjaa minua pienillä kevyillä näpäytyksillä, käskee välillä varomaan kynnystä. Tunnen itseni enemmän paljaaksi kuin ilman vaatteita kuuluisi olla. Koetan kiertää käsiäni ympärilleni mutta se ei auta, tiedän että olen niiden alla yhä esteetön naisen katseen kulkea. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Jalkojeni alla viileä ja kova pinta muuttuu paksun maton pehmeyteen. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Pysähdy.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Lakkaan haparoimasta eteenpäin ja jään odottamaan mitä nainen tekee seuraavaksi. Kuulen ääniä, mutta kuulen ne huonosti korvissani pauhaavan veren takaa, en osaa sijoittaa niitä tilaan, en yhdistää esineisiin enkä naisen liikkeisiin. Pian nainen kuitenkin tulee luokseni. Se seisoo suoraan edessäni ja tunnen miten se vaatii katsettani, sanomatta sanaakaan. Kohotan leukaani hieman ja kallistan päätäni odottaen jännittyneenä, koettaen valmistautua mihin tahansa vaikkei minulla ole aavistustakaan mitä kaikkea se voi olla. Minä kohtaan naisen katseen eikä side silmilläni pysty sitä estämään.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Sä tiedät miten tämä menee. Minä teen sinulla mitä tahdon. Jos sä olet eri mieltä, saat kaikin mokomin vastustella, mutta se ei auta. Käytät punaista sitten jos tahdot pysäyttää minut.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Naisen ääni on täynnä nautintoa. Hymy sen kasvoilla tekee tilan, jota en voi näkemällä hahmottaa, sen hymy kaikuu joka puolella minun ympärilläni. Minä kuulen, miten se leikittelee minun kiihottuneella odotuksellani, kieputtaa kepeästi sormiensa ympärille ne narut joita minuun punoo, nukkeensa. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen madaltaa äänensä kuiskaukseksi, ja mitään muuta ei hetkeen ole.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Tänä iltana sinä kuulut minulle.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Sanat tuntuvat täyttävän minut päästä varpaisiin, täyttävän huoneen ja kadottavan kaiken sen ulkopuolella. Nainen on niin lähellä että haistan suolan sen ihossa, kuulen miten korsetin kangas liikkuu sen rintojen ihoa vasten hengityksen tahdissa. Eikä se silti koske minuun, sen ei ole aikomustakaan, ja minua melkein suututtaa kun ymmärrän sen. Se odottaa että minä painaudun siihen, ja se odottaa vaikka koko yön jos sen täytyy. Saatana.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Minä vaihdan painoa jalalta toiselle, hengitän turhautuneita puuskahduksia ja painan päätäni niskaani vasten. Tekee mieli repiä side silmiltäni ja lähteä helvettiin täältä, tai käskeä nainen painumaan sinne, unohtaa että olin koskaan suostunut tulemaan. Mutta minun lanteeni eivät pysy paikallaan, ne liikkuvat naista kohti ja tunnen reisieni ihon kostuneen. Tajuan, että se mitä todella tahdon on antaa periksi, ja se suututtaa minua enemmän kuin mikään mitä nainen saattaisi tehdä.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen hymähtää huvittuneena.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Luuletko sä todella, etten mä näe miten kiimassa sinä olet? Tuollainen avuton pikku lutka...</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Naisen karkeat sanat nirhaisevat poikki remmit joilla olen itsessäni kiinni. Heikko voihkaisu takertuu ilmaan jota hengitän ja pakenee minusta kun polveni antavat myöten. Heittäydyn voimattomana kohti naista, joka kietoo sylinsä ympärilleni suurempana ja vahvempana kuin sen keho on. Ja samassa minä kutistun, surkastun niin pieneksi että minut voisi helposti litistää sormiensa välissä eikä kukaan tietäisi että minua on koskaan ollutkaan. Nainen silittää selkääni ja pitelee päätäni hellästi olkapäätään vasten, suukottaa minua otsalle. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Hyvä tyttö. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Juuri kun tunnen alkavani toipua siitä valtavasta harppauksesta jonka olen tehnyt itseni yli naisen luo, sen kosketus ihollani muuttuu. Sormenpäät vaihtuvat kynsiin selässäni ja päänahassani. Nainen painaa kasvonsa vasten omiani ja suutelee minua hampaillaan, upottaa ne sinne missä ei ole ihoa ja imee veren makua suuhuni. Pelkään vetäytyä ja pelkään antaa sen jatkaa, ynisen anomuksia jotka eivät pääse suustani ulos. Nainen puree ja vetäytyy vasta kun tunnen huuleni turpoavan, suukottaa suutani lakattuaan satuttamasta sitä. Minä tunnen sen hymyn taas ja se tarttuu minunkin huuliini, mutta käännän pääni ja koetan kätkeä sen. Nainen liikkuu kauemmas minusta, ja kuulen jonkin raskaan putoavan pehmeälle pinnalle. Tunnistan äänen heti. Minä kuulen köydet. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen alkaa sitoa minua, muttei sommittele solmujaan niin kuin edellisellä kerralla. Nyt sen otteet ovat kovemmat, se tahtoo vain laittaa minut kiinni eikä tehdä minusta kaunista. Köydet kurovat kyynärpääni ylös sivuille ja kiertyvät rintojeni välistä niskaan. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">— Alas, nainen sanoo yksinkertaisesti.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Minä taitan polvet alleni pehmeälle matolle epävarmana siitä, teenkö varmasti niin kuin se tahtoo, varoen jokaista liikahdustani. Nainen laskeutuu viereeni ja tarttuu tiukasti solmimaansa punokseen, riuhtaisee minut lähelleen ja upottaa hampaansa kaulaani. Yllätyn niin, että huuliltani karkaa kova huudahdus. Minua harmittaa ja nolottaa vähän, mutta nainen ei kiinnitä siihen pienintäkään huomiota. Se työntää minut selälleni ja alkaa sitoa polviani koukkuun. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen on nyt minun avoimien reisieni välissä. Yhtäkkiä side silmieni edessä tuntuu piilolta, luoden lohdullisen illuusion siitä ettei minua nähdä jollen minäkään näe. Minä keskitän kaiken huomioni pimeyteen, yritän olla tuntematta köyttä jonka nainen kiristää pakottamaan polveni kauas toisistaan. Yritän olla ajattelematta sitä, että nainen näkee nyt minusta kaiken mitä voi silmin nähdä, näkee miten minun kehoni vastaa sen luomiin ärsykkeisiin kun se alkaa koskea minua.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Minä kiepun naisen kosketuksessa kuin lehti tuulessa. En pysty sanomaan, lennänkö vai putoanko, en minne seuraavaksi päädyn, tai kuinka kauas siitä missä vielä äsken olin. Nainen puree minua paikoista joihin minua ei ole koskaan ennen satutettu, löytää arkaa, koskematonta ihoa joka puolelta minua. Tuo välillä vartalonsa painon päälleni ja suukottelee, silittää minut tyynnyksiin ennen kuin hyökkää taas. Kipu juoksee pitkin suoniani, patoaa veren kun nainen tunkeutuu ihooni kynsin ja hampain, ja kun veri pääsee taas valloilleen, sen kuohu kutittaa minut humalaan. Nainen vie kätensä jalkojeni väliin ja hyväilee minut reunalle aina uudestaan, huudan ja haluan jo pudota mutta se vetää minut takaisin, ottaa kosketuksensa minulta pois ja muuttaa sen taas toisenlaiseksi nauraen minun turhautumistani. Minä riuhdon itseäni köysissä kauemmas naisesta ja naisen luo, haluan ja pelkään sitä niin valtavasti että oman ihoni rajat alkavat tuntua ahtailta. Minuun ei sovi näin paljon, minä en kestä, ja kuitenkin haluan koko ajan enemmän ja vihaan sitä etten saa. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen tuntuu joko pysäyttäneen ajan tai juoksuttaneen sitä huvikseen tunteja eteenpäin, kun lopulta herättää minut hypnoosistaan. Se riuhtaisee yhdellä nopealla liikkeellä siteen silmiltäni, ja vaikka huoneessa on vain pehmeää, hämärää valoa, se sokaisee minut. Räpyttelen ja haukon henkeäni, koetan katsettani arastellen etsiä tilasta muotoja jotka kävisivät järkeen, mutta nainen tuo kasvonsa omieni ylle enkä näe vieläkään mitään muuta kuin sen. Tunnen sen katsovan minua silmissään nautinnollista, riivattua hymyä, aavistan sen aikovan jälleen jotain, mutta olen vuotavine silmineni ja paikoilleni sidottuna täysin avuton. Se suutelee minua, ei satuttaakseen tällä kertaa vaikka sen kynnet painuvatkin samalla kirveltäen syvälle päänahkaani. Nainen painaa polveaan lujasti häpyäni vasten ja antaa oman halunsa valua minuun, valua lävitseni ja vetenä jalkojeni väliin. Hetken se on hallitsemattomassa himossani minun kanssani, antaa vallan sille halulle jota ei tarvitse hillitä. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Mutta se hetki ei kestä kauan. Juuri kun alan kaivata käsiäni vapaiksi jotta voisin koskettaa naista myös, se hakee viereltäni jotain otteeseensa. Nainen kohottautuu ja värähdän, ilma tuntuu ilman naisen lämpöä viileältä paljaalla ihollani. Näen nyt että naisella on kädessään pitkä, musta raippa, ilmeisesti sama jolla se oli ohjannut minua aiemmin. Raipan kärki hivelee kevyesti ihoani, alkaa kasvoistani ja hiipii rintojeni ja vatsani yli hävylleni. Säikähdys syöksyy silmiini ja huomaan naisen odottaneen sitä hetkeä, nautiskelevan minun kauhustani tajutessani mitä seuraavaksi tapahtuu. Yritän vaistomaisesti vetää jalkojani yhteen suojakseni, mutta köydet estävät sen. Nainen odottaa, antaa minun pelkoni kasvaa kovemmaksi kuin tulevat iskut. Sitten nainen lyö. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Ensimmäiset iskut hävylleni ovat kevyempiä, ehdin helpottua ja luottaa kestäväni. Mutta iskut kovenevat nopeasti ja niitä alkaa tulla tiheämmin. Tiedostan hämärästi naisen seuraavan herkeämättä kättensä jälkeä kasvoillani, minun kipuani ja kauhuani. Kun kipu käy niin kovaksi että koetan epätoivoisesti kääntää koko vartaloani siitä poispäin, nainen antaakin raipan purra reisiäni, iskee kohtiin joita en saa piiloon. Minun ihoni kirvelee ja polttaa, minun tulee kauttaaltaan kuuma ja hätä nousee hien mukana iholleni. Voihkin ja vingun, haen naisen katseen ja anon sanoitta sitä lopettamaan, mutta se ei aio. Se iskee muutaman kerran hiljemmin, niin että luulen taas kestäväni ja koventaa sitten otteitaan jälleen. Minun voihkeeni muuttuu nyyhkytykseksi ja nainen lyö viimeiset kerrat, lyö lujaa ja laskee sitten raippansa. Koko kehoni sulaa köysissä veltoksi ja voimattomaksi. Kyyneleet valuvat poskillani, hiipuva kipu jyskyttää reisilläni ja hävylläni, ja rinnassani takoo vauhkoontunut sydän. </span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nainen asettuu jalkojeni väliin ja katselee minua levollisena kuin jotain sanomattoman kaunista maalausta ihaillen ja jollain lailla kunnioittaen. Aivan kuin se olisi ylpeä siitä mitä on saanut aikaan, ylpeä minusta kivustani väsyneenä ja sottaantuneena. Se tuntuu hyvältä, vaikken pystykään sitä hyväksymään. Minusta se on pahasti väärässä jos jotain kaunista minun tilassani näkee, minua pikemminkin hävettää. Tunnen levinneen maskaran kuivuvan poskillani ja pelkään, että olen siistinyt karvoitukseni huolimattomasti tai että köydet painavat minuun rumia muotoja. Muistan taas olevani alaston ja auki naisen edessä, mutta olen liian uupunut sen katsetta pakenemaan. Nainen nojautuu hieman eteenpäin, suipistaa punaista suutaan ja antaa syljen valua pitkänä norona suoraan minun jalkojeni väliin. Se levittää kädellään sylkensä minuun, sekoittaa sen omiin vesiini, hyväilee ja työntää sormiaan hitaasti sisälleni. Suljen silmäni, suljen naisen tilastani pois ja annan vain jälleen kasvavan haluni jäädä. Sormet liikkuvat sisälläni yhä nopeammin ja ne täyttävät minut, hyväily muuttuu vaativammaksi. </span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Tällä kertaa nainen ei estä minua vaan antaa minun pudota, antaa minun tulla kämmenselkääni purren ja voipuneena huutaen.</div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-18453493900973000552015-11-25T20:53:00.002+02:002016-04-02T17:42:57.328+03:0011. LuolahommiaKäännyin Anun omakotitalon pihalle ja olin varsin rennoissa
tunnelmissa. Soitin ovikelloa ja tunnistin Anun silhuetin savulasin takaa. Hän
avasi oven ja näytti varsin viehkeältä. Anun olemus heitti näkymättömiä
ajatuksia nivusiini ja ne tuntuivat taivaallisilta. Olin yllättynyt Anusta,
sillä tällä kertaa hänellä ei ollut t-paitaa, joskin samalla hetkellä ymmärsin,
että ehkäpä t-paidat olivatkin Anun jatkuvaa herutustaktiikkaa. Hän oli
meikannut itsensä hillitysti, hiukset olivat auki ja laskeutuivat kauniista
hartioille. Hänelle oli yksinkertaiset paksusankaiset lasit silmillään ja ne
sopivatkin mielestäni Jarkan kotiopettaja-fantasiaan. Hänellä oli hihaton
havunvihreä lyhyt mekko päällään ja nailonien peittämät sääret. Kun kurkkasin
hänen vesirajaansa, en voinut välttyä pohdiskelulta, olisiko alla kenties
steikkarit vai sukkanauhaliivit. Anu löi punaviinilasin kouraani, antoi suukon
poskelleni ja kuiskasi <i>Kiva kun tulit, toivottavasti minäkin!</i><br />
<br />
Anu otti kädestäni kiinni ja ohjasi minut välieteisen ja eteisen läpi hämyiseen
olohuoneeseen. Vilkuilin ympärilleni sekä uteliaana asunnosta mutta etsien myös
Anun miestä. Olohuone oli avara sekä niukasti kalustettu. Muutenkin huone
vaikutti värittömältä, mutta se saattoi johtua myös valaistuksesta. Seinät
huusivat tyhjyyttään lukuun ottamatta yhtä ilmapuntaria ja jonkin veneen vanhaa
ruoria. Olohuoneessa oli myös divaanisohva, jonka läheisyydessä pieni televisio
seisoi pöydällä. Varsinaisen pöydän virkaa hoiti vanha puinen valkoinen
merimiesarkku, joka oli hienosti sijoiteltuna ison valkoisen taljan päällä.
Korviini soljui hiljaa jokin kotimainen artisti, jonka pelkäsin olevan joko
Juha Tapio tai Jonne Aaron. <i>Mieluummin painelisin Metallican tahtiin.</i><br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Anu keinui edessäni eteenpäin, ja aloin varmistua siitä, että hameen alta
löytyisi steikkarit. Hän suuntasi kohti arkkua ja käännähti sen edessä ympäri
neniemme melkein koskettaessa toisiaan. Hän nosti viinilasi kasvojensa eteen ja
sanoi<br />
<br />
- Otetaanko? </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
- Kivalle kokemukselle? Vastasin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Kilautimme lasimme yhteen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
- Sille.<br />
<br />
Otin hitaasti lasistani viiniä, imaisin suussani siihen vähän ilmaa lisää ja
maistelin. Viini maistui hyvältä, ja jo pelkkä maku rentoutti minua.
Maistellessani Anu oli laskenut lasinsa lattialle ja istunut arkun reunalle
eteeni. Hän levitty seksikkäästi hieman jalkojaan, mutta arvoitukseni säilyi.
Hän siirsi kätensä suoran housujeni vetoketjulle ja alkoi avata sitä hitaasti.
Yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa. Kannattaisikohan olla ihan hiljaa?<br />
<br />
- Taidat olla toiminnan nainen?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
- Hsss….<br />
<br />
Olisi pitänyt valita hiljaisuus. Hän avasi vetoketjuni upealla varmuudella ja
kaivoi kaluni esiin. Hän piteli sitä käsissään, silitteli, pyöritteli,
kosketteli ja antoi suukon.<br />
<br />
- Tykkään sileistä kaluista. Hän sanoi.<br />
<br />
Päätin pysyä hiljaisuudessa, mutta kiitin Jarkkaa. Anu avasi vyöni ja upean
kiireettömästi riisui housujani. Huomasin nauttivani joka hetkestä tässä
esileikissä. Sanattomasti nostin jalkojani hänen pujottaessa lahkeet pois
päältäni. Hän siirsi housuni hitaasti sohvalle. Omasta mielestäni näytin
koomiselta puuvillaisissa boksereissani puolijäykän kaluni kurkkiessa. Onneksi
Anu oli eri mieltä. Hän jatkoi hidasta leikkiään ja poisti bokserini housujeni
viereen. Hän otti kaluni käteensä ja nosti hymyilevän katseensa kohti minua.
Katsoin häntä alaspäin, ja se tuntui hyvältä. Hän selvästi haastoi minua
silmillään ja teoillaan runkatessa minua hellästi kädellään katseensa samaan
aikaa porautuen silmiini. Päätin voittaa tämän erän. Hän keskittyi kaluuni ja
antoi sille hellän suukon, toisen ja kolmannen. Viimeisin osui aivan sileän
kaluni neitseelliseen juureen ja se tuntui taivaalliselta. Pudotin melkein
viinilasini.<br />
<br />
Anu jatkoi kaluni työstämistä ensin kevyesti huulillaan ja hetken päästä suullaan.
Kiireettömästi hän ensin maiskutteli terskaani, varttani ja myöhemmin iski koko
syvyytensä voimin. Kun hänen huulensa pureutuivat kaluni tyveen, tipuin pehmeää
strasseliin, mutta jäykkänä kuin rautakanki. Minun oli pakko laskea käteni
hänen olalleen, jolloin hän nostikin katseensa, kaluni yhä hänen suussaan ja
kysyi silmillään muka niin viattomasti mitä? Kerroin haluavani laskea
viinilasin, jolloin hän otti sen, kaluni yhä suussaan ja laski lasin viereensä.
Hän kysyi uudestaan silmillään, ja minä sain sanotuksi illan parhaan lainin, jatka
ole hyvä. Tämä tyttö jatkoi, kuin ei olisi saanut tikkaria ikinä tai ainakaan
vuosiin, mutta tilannehan saattoi olla juuri se. Minun oli hetken päästä pakko
vetäytyä ja lopettaa tämä upea toimitus, sillä muuten olisin purkautunut hänen
suuhunsa enkä ollut varma olisiko minusta jatkoeriin tänään.<br />
<br />
Anu selvästi ymmärsi yskän ja kaivoi jostain asunsa sopukoista kondomin, jonka
hän taitavasti pyöritti paikoilleen. Hän laskeutui kevyesti arkun päälle
selälleen ja nosti hameensa ylös, jolloin ilokseni huomasin arvanneeni
steikkarit oikein ja hänen kauniin sileän häpynsä. Pohdin, että pieni
jarruttelu voisi tehdä maineelleni hyvää ja polvistuin Anun jalkojen väliin.
Suukottelin hellästi hänen sisäreisiään ja innostuin jatkamaan, kun kuulin
hänen hengityksensä kiihtyvän. Lähestyin pikkuhiljaa hänen pyhintään ja yritin
olla mahdollisimman kiusoitteleva. Lopulta lipaisin kieleni kärjellä hänen
klitoristaan, ja hän painoi välittömästi lantionsa naamaani vasten. Huomasin
nauttivani suunnattomasti tästä vallantunteesta, jonka sain aikaan pelkästään
kielelläni ja niinpä vetäydyinkin kauemmaksi. Kun Anun lantio oli rauhoittunut,
palasin takaisin ja minun olisi tehnyt mieli sanoa hänelle, että pitäisi
lantionsa paikoillaan, mutta en kehdannut. Painoin kieleni takaisin hänen
klitorikselleen, nuolin, pyörittelin ja imin sitä. Anu voihki koko ajan enemmän
ja enemmän.<br />
<br />
Oma seisokkini tuntui saaneen eeppistä kovuutta ja pelkäsin räjähtäväni. Nousin
seisomaan ja painoin kaluni Anun häpyhuulille. Laskin toisen käteni hänen
rinnalleen, etsin kovettuneen nännin ja puristin sitä hellästi painautuen
samalla hänen sisäänsä. Enää en ollut huolestunut kumin mahdollisesti viemästä
herkkyydestä vaan olin ainoastaan huolestunut siitä että laukeaisin alle viiden
työnnön. Niin olisi varmaan tapahtunutkin, jos en olisi huomannut liikettä
silmäkulmassani ja koko kostutettu strasselini syttyi tuleen.<br />
<br />
Olin jo autuaasti nauttinut täysillä tilanteesta ja kiimassani unohtanut koko
aviomiehen. Nyt minulle tuli mieleen mainoksessa oleva Duracell-pupu, joka
heiluttaa lantiotaan loputtomasti toisten heikompien hyytyessä. Käänsin
katseeni varjosta pois ja puristin tiukemmin rinnasta. Nyt toivoinkin, että
seuraavat viisi työntöä riittäisivät. Toisin kävi, ja tulollaan ollut orgasmini
katosi kuin pakolainen Anttilaan, Jarkkaa lainatakseni. Positiivista oli,
että Anu ei ymmärtänyt tilanteesta tuon taivaallista. Hän piti silmänsä kiinni
- onneksi, ja minä toivoin, että pupun patterit kestävät. Päästelin parastani
ja toivoin, että Anu pääsisi maaliin. Se ei hänen ääntelystään päätellen
toivottavasti ollut kaukana.<br />
<br />
Varjo lähestyi lähestymistään, ja jopa tunsin ilmanväreen miehen siirtyessä
ohitseni ja polvistuessa Anun pään taakse. Minä katsoin naama hiessä tätä
absurdia näytelmää, ja lantioni alkoi huutaa hoosiannaa. Mies laski kätensä
Anun poskelle, ja heidän katseensa kohtasivat. Mies laskeutui Anun huulille, ja
heidän huulensa koskettivat hellästi voihkimisen keskellä. Anu katsoi tiukasti
miehensä silmiin, ja mies laski toisen kätensä naisensa rinnalle ja toisen
minun käteni päälle ja puristi niillä lujaa. Anu sulki silmänsä ja voihkinta
kiihtyi. Minun hydrauliikkani alkoi pettää. Mies tiesi mitä tehdä naisensa
rinnoilla eikä aikaakaan, kun Anun selkä kaareutui ja hän huusi rakas, rakas,
RAKAS! Katseeni kohtasi miehen kanssa ensimmäisen ja viimeisen kerran koko
illan aikana, ja hän iski minulle silmää. Minun matoni vetäytyi pesäänsä.</div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-22892277596494299842015-11-16T10:04:00.003+02:002016-04-02T17:42:11.544+03:0010. Pinnan allaUnohdan jälleen yhden täysin samantekevän päivän ruuhkabussin penkille ja tuupin itseäni kohti kotiovea. Kaivan avainnipun valmiiksi käteeni ja painan katseeni nähdessäni silmäkulmastani alakerran naapurin lähestyvän ovea samaan aikaan talon toiselta seinustalta. Teeskentelen, etten huomaa ja nopeutan askeliani matkalla ovelle. Ei tee mieli moikkailla ketään.<br />
<br />
Kotona odottaa hiljaisuus ja loputon määrä aikaa kulutettavaksi. Ja kuitenkin se olen aina vain minä, joka kulun.<br />
<br />
Pieni, avaamaton kirjekuori tuijottaa minua väsymättä näytön vasemmasta yläkulmasta. Minä tiedän kyllä, kuka sen on toimittanut minun vaivoikseni. Aina välillä nappaan tabletin käteeni, kiskaisen alasvetovalikon auki ja jähmetyn katsomaan kuin noiduttuna automaattisen viestin välittämää loitsua, joka saa sydämeni valahtamaan jääkylmäksi: <i>NeferNefer on lähettänyt sinulle yksityisviestin. </i>Hautaan laitteen sohvatyynyjen alle. Mä haluaisin tietää, mutten kestä katsoa, pelkään että se nainen saisi minut taas heikoksi pelkällä viestillä.<br />
<br />
Sillä naisella on inhottava tapa tulla jotenkin liian lähelle, se hermostuttaa minua. Sen seurassa mä tulen niin tietoiseksi itsestäni että minun on mahdottomuus olla luontevasti. Ihan kuin se jotenkin läpivalaisisi mua koko ajan, kiinnittää huomion kaikkeen minussa ja tutkii sitä häpeilemättä niin kuin sillä olisi siihen joku oikeuskin. Puhuu, kysyy ja koskee kuin olisi tuttu, ilman minkäänlaista säällistä etäisyyttä. Mä en yksinkertaisesti pysty olemaan sen kanssa normaalisti, tunnun täysin vieraalta itselleni. Minä en hallitse itseäni kun se tulee ja saa minut hukkaamaan joka ainoan järkevän ajatuksen päästäni, tuntemaan itseni säälittäväksi rääpäleeksi joka ei saa sanaa suustaan. En minä ole sellainen. Sillä naisella ei ole aavistustakaan, kuka minä olen, ja silti se on minusta muka niin helvetin kiinnostunut. Mitä se oikein meinaa?<br />
<br />
Enkä minä voi sietää sitä, että kaikesta huolimatta siinä on jotain, mikä vetää minua puoleensa. Se tuntuu tarttuneen minun ihoonikin. Kun vien käteni lakanoiden viileydestä omaan lämpööni, tunnen sen naisen kosketuksena enkä omanani enää. Laukean kerta toisensa jälkeen naisen paino päälläni, käsi painautuneena salpaamaan hengitykseni ja sormet sisälläni. Minä en tajua mikä minua oikein vaivaa. Saisinhan minä nyt herranjumala jonkun paremmankin. Jonkun, jonka kanssa minun ei olisi vaikea olla, ja joka ei saisi minua suuttumaan joka kerta kun näen sen. Jonkun sellaisen kuin... Ihan kenet vaan.<br />
<br />
Tyynyjen alta kuulu vaimea vihellys ja kirjekuori saa seurakseen toisen. Se ei näköjään aio luovuttaa. Vedän syvään henkeä ja kerään kaiken rohkeuteni. Mä luen sen vain äkkiä ja sitten se on ohi.<br />
<br />
<i>”Ok, mä ymmärrän kyllä vihjeen :) Ehtisitkö sä kuitenkin näkemään pikaisesti, musta olis kiva päättää tämä kasvostusten niin ei jäis mitään kiusallisuutta.”</i><br />
<br />
Vatsanpohjaa puristaa oudosti jokin pettymyksen tapainen. Ajatus naisen näkemisestä näissä merkeissä ei liiemmin houkuttele, mutta kaipa se sitten olisi aikuismainen tapa hoitaa asia. Sen jälkeen minä voin unohtaa koko jutun. Tämän täytyy olla paras niin.<br />
<br />
<br />
Odotan naista alaoven edessä. Olen liian levoton istuutumaan, vilkuilen hermostuneesti ympärilleni miettien mistä suunnasta nainen mahtaisi ilmestyä. Viimein kuulen naisen askeleet, tunnen sen korkojen rytmin heti. Käännyn äänen suuntaan ja nainen on siinä edessäni kauniimpana kuin koskaan. Se on jättänyt hiuksensa auki, ilta-aurinko paistaa punaisen läpi ja kehystää sen kasvot valolla.<br />
<br />
Nainen tulee luokseni hymyillen ja kohottaa kätensä halaukseen säikäyttäen minut saman tien suunniltani taas. Vavahdan, kun se kietoo kätensä ympärilleni, ja nostan omiani kömpelösti kohti sen selkää. Yritän vetäytyä pikaisesti pois, mutta nainen ei päästä. Se painautuu koko kehollaan minua vasten ja tervehtii äänessään lämpöä joka kylmää minun selkäpiitäni.<br />
<br />
Nainen huomaa minun jäykistyvän entisestäni ja vetää sylinsä pois. Se katsoo minua hämmentyneen näköisenä ja alkaa nauraa. Sen nauru on heleä ja kirkas, kuin ikkunaruutua pitkin juoksevia sadepisaroita.<br />
<br />
— Miten sä aina saatkin mut tuntemaan itseni joksikin tunkeilijaksi?<br />
<br />
Punastun ja pudotan katseeni kiveykselle. Suuttumus leimahtaa taas silmiini. Mitä varten se sitten tuli jos mä kerran saan sen olon niin ikäväksi?<br />
<br />
— En mä millään pahalla. Mä olen pahoillani jos susta on tuntunut että mä jotenkin ahdistelen sua.<br />
<br />
Nainen tarkkailee minua kulmiensa alta, kuin varkain saadakseen vastauksen johonkin, mihin minulla ei ole edes kysymystä.<br />
<br />
—Mä en mielestäni ole kuitenkaan loukannu sua millään tavalla. Mikset sä vastannu mun viestiin?<br />
<br />
Mä en sano mitään, tuijotan vain kiveykseen ja odotan että kysymys haihtuisi ilmasta. Nainen odottaa hetken mutta jatkaa sitten, näkee miten suljettu minun suuni on.<br />
<br />
—Jos sä tahdot niin mä jätän sut kyllä rauhaan. Mutta sitäkö sä oikeasti sitten haluat?<br />
<br />
Mä toivon, että nainen näyttäisi mieluummin vihaiselta kuin miltä se näyttää nyt. Sen kasvoilla on pelkkä kysymys, vaatimus, johon minä en voi vastata. En minä tiedä enää mitä minä haluan. Miten se voi edes luulla että mulla olisi antaa sille sellaisia vastauksia, kun se laittaa kaiken niin saatanan sekaisin koko ajan?<br />
<br />
Hiljaisuus on hauras kuin kuivunut lehti, mutta tihenee läpitunkemattomaksi silmänräpäyksessä. En saata sanoa sanaakaan ja hetki juuttuu paikoilleen. Tuntuu heikolta, katse juoksentelee sinne tänne eikä löydä turvaa mistään. Painovoima särkyy pirstaleiksi, minä tempaudun niin kauas, etten näe naista. Mä en ole enää tässä. Ilma tuntuu muuttuvan vedeksi joka ei kannattele vaan painaa joka puolelta, mereksi joka pakottaa mantereet pysymään erillään. Ja jossain kaukana, loputtomiin ulottuvan lasin takana nainen odottaa minun vastaustani, takoo päästääkseen minut ulos, muttei saa pleksiä särkymään. Minä tunnen sen nyrkiniskujen aiheuttamat värähdykset ympärilläni, ne monistuvat pinnan alla ja iskeytyvät minuun oksettavalla voimalla ja pauhulla. Miksei se lopeta, eikö se tajua että jos se saa minut ulos se jää sen kaiken alle. Sirpaleet räjähtävät sen silmille, tulva syöksyy sen päälle ja minä joudun sen raivoisan veden vietäväksi, ei sellaisesta selviä. <i>Mene pois.</i><br />
<br />
Yhtäkkiä tunnen naisen pehmeän käden puristavan omaani. Tunnen oman ihoni sen ihoa vasten, toisilleen vieraat veret jotka takoutuvat ranteissa vastakkain. Minä tunnen naisen siinä ja samassa tunnen palaavani itse. Nainen vetää minut hellästi lähelleen. Se tuo huulensa varoen aivan lähelle omiani. Ilma välillämme ei liiku, sekin pidättää henkeään ja odottaa. Hitaasti, täristen, minä kuron umpeen ne sentit jotka ovat huultemme välissä, vien suuni naisen suulle. Ja kun nainen painaa omansa yhä tiukemmin ja janoisemmin vasten omaani, upottaa hampaansa huuliini ja antaa kielensä tunkeutua minuun, minä nousen mustasta vedestä riuhtoen pinnalle ja hengitän hädissäni haukkoen naisen sisälleni. Kierrän käteni naisen ympäri ja pidän kiinni kaikin voimin, etten enää hukkuisi. Se liu’uttaa toisen kätensä lanteilleni ja pitelee minua tiukasti. Minä rauhoitun.<br />
<br />
— Siinähän sä taas olet.<br />
<br />
Nainen silittää poskeani ja katselee minua hellästi. Se näyttää nyt tietävän mitä se ei ymmärrä, se ei esitä enempää kysymyksiä joihin en osaa vastata. Valo sen silmissä ei karju vaan asettuu väijyksiin nälkäisenä mutta kärsivällisenä. Se tietää, että sen täytyy odottaa. Raskas vesi väliltämme on poissa, nainen hymyilee sillä leikkisällä tavallaan taas ja minusta tuntuu kuin minulla olisi sisiliskoja vatsassa.<br />
<br />
— Sä unohdit jotain silloin viimeksi.<br />
<br />
— Ai..? Mä rypistän kulmiani, ei minulta omasta mielestäni ollut jäänyt mitään.<br />
<br />
Nainen esittää yllättynyttä.<br />
<br />
— Et kai sä väitä, ettei sun muistisi ole vieläkään palautunut..? Siinä tapauksessa sallit varmaan, että virkistän sitä vähän.<br />
<br />
Nainen tarttuu minun leukaani koko kämmenellään, nostaa omia kasvojaan ylemmäs ja katsoo minuun luomiensa alta. Sen ilmeessä on uudenlaista terävyyttä, kun se tekee kädellään hyvin hitaasti mutta merkitsevästi pienen liikkeen, kuljettaa minun pääni nyökkäykseen. En voi olla henkäisemättä, kun naisen jäisen katseen ja minun säikähtäneiden silmieni välistä juoksee välähdyksenä hetki, jolloin minä annoin naiselle luvan itseeni.<br />
<br />
— Tyttö pieni. Jos sä enää ikinä paiskaat oven kiinni mun edestäni, mä vannon, että sä tulet katumaan sitä.<br />
<br />
Mä en saa selvää pilaileeko se vai uhkaako. Sen ääni on matala ja sen kynnet painautuvat minun ihooni, mutta sen huulilla on vino hymy ja silmissä tuikkivaa valoa.<br />
<br />
— Mä tulen huomenna hakemaan sua.<br />
<br />
<br />
Painan asuntoni oven kiinni ja rojahdan sitä vasten. Nyt kun nainen on poissa, sisiliskot sisälläni muuttuvat torakoiksi. Unohdan naisen, unohdan leikin, unohdan sen miten se sai minut pinnalle. Muistan vain itseni siellä pinnan alla, avuttomana ja rampana. Minua hävettää, hävettää niin että oma ihoni alkaa tuntua joltain puistattavan iljettävältä jota on räiskynyt päälleni. Mikä helvetti mulla on, miksi mä en osaa enää olla, miksi mä hajoan aina kun se nainen tulee lähelle?<br />
<br />
Suunnaton raivo tarttuu kylmänä, kivisenä nyrkkinä sydämeen. Hakkaa sitä kylkiluihin, repii rinnasta ja raastaa vasten teräviä hampaita, jotka raatelevat siihen syviä, verta tihkuvia uria. Sulloo sen ruosteiseen häkkiin joka on niin ahdas, että saastaiset raudat painautuvat syvälle siihen ja ruhjottu lihas puristuu sykkien sen lomasta. Minua oksettaa. Mä tahdon huutaa muttei tälle ololle ole ääntä, ei mitään mahdollisuutta saada sitä ajettua ulos.<br />
<br />
Mä olen tehnyt oman avaruuteni kuviollisesta tapetista ja hiilenharmaasta parketista, paikallisliikenteen tutuista linjoista ja ihmisistä, joiden kiertoradoille kartan joutumasta. Minä olen saanut kaiken mitä olen halunnut, ja odotan vieläkin, milloin se tekee minut onnelliseksi. Mä olen muovannut itsestäni elottoman kappaleen, joka sinkoilee tässä tilattomuudessa päämäärättä, kiertäen ainoastaan mustan reunoja sisällään. Kappaleen, joka jää näkymättömäksi joka kerta, kun joku menee suoraan sen läpi ja katoaa.<br />
Raivo painaa kynteni reisieni lihaan, mä haluan repiä itseni kappaleiksi, repiä seinistä tapetit ja särkeä ikkunat. Mä en saatana kestä tätä enää. Hätä ulvahtelee vieraana suussani, pakottaa jäseniin nykiviä liikkeitä jotka eivät vie minua mihinkään, sotkee kasvot ja vääntää ne irvistykseen. Painan otsani eteisen lattiaan ja koetan pakottaa itseni niin liikkumattomaksi että kaikki menisi pois, pidätän hengitystäni ja puristan käsilläni kylkiluitani niin että sattuu.<br />
<br />
Mä en ymmärrä miksi, mutta se nainen ei läpäisekään minua. Se tulee kiinni. Sen kosketuksen alla minä tunnen missä minun reunani todellisuudessa ovat. Minä näen itseni ja näen, että haluan minne tahansa pois.<br />
<br />
Raivo näivettyy voimattomuudeksi, itku ei jaksa enää ravistaa. Kyyneleet vuotavat virtaamatta poskille kun revin ruhoni ylös lattialta ja raahaan sen vuoteeseen, hautaan kasvoni kylmään satiiniin.<br />
<br />
Minä ymmärrän nyt, kenen takia se viha minussa oikeasti on. Ei täällä ole ketään muita.<br />
<br />
<br />
Iltapäivä hiipii vuoteeni viereen ja ravistelee minut hereille. Kasvot tuntuvat aralta, turvonneelta lihalta, katse liian raskaalta kohdentaa mihinkään.<br />
<br />
Puen aamutakin ylleni yrittäen olla mahdollisimman hiljaa ja vilkuilen varovasti avoimesta ovesta olohuoneeseen, etsien merkkejä siitä mikä sinne eilen tunkeutui. Mitään ei näy. Astelen aroin askelin eteiseen, laitan kengät ja takin oikeille paikoilleen. Kaikki on aivan niin kuin ennenkin, ja sitä on jostain syystä vaikea uskoa. Kehoa on raskaampi kantaa kuin muina päivinä, mutta sisältä tuntuu olevan jonkin paino poissa. Keitän kahvia ja kietoudun vilttiin yhä hämmästyneenä siitä, ettei mikään ympärillä ole hajonnut kappaleiksi.<br />
<br />
Puhelimen viestiääni katkaisee täydellisen hiljaisuuden. Se on Tomi.<br />
<br />
<i>”Tuu juo kaljaa.”</i><br />
<br />
Hymyilyttää. Hymy on uupunut, mutta se leviää kasvojani syvemmälle, sinne asti mihin kipu on pienemmäksi käperryttyään jättänyt tilaa. Vedän syvään henkeä ja teen lopullisen päätökseni.<br />
<br />
<i>”Ei pysty nyt. Mulla on illalla treffit.”</i>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-80634088327214425472015-11-15T16:58:00.001+02:002016-04-02T17:41:46.286+03:009. PuutarhaMiten valmistautua hoitamaan seksuaalisesti oman työpaikan
assari, jota kaikki työpaikan miehet kuolaavat, kun hänen miehensä “seuraisi”
toimitustani vierestä? Jameson-pullo kuiskutteli minulle kaapin päältä, mutta
onneksi ymmärsin pitää näppini siitä erossa. Jälkikäteen alkoholi saattaisi
pimentää sopivasti kaikki muistot. Olin joutunut ärsyttävään tilanteeseen,
koska en ollut saanut sanotuksi Jarkalle minne olin menossa, vaan hän yhä luuli
minun huristelevan lähiöön. Lisäksi hän oli vaatimalla vaatinut, että käymme
juomassa rohkaisu-oluet etukäteen, jotta hän saisi saatettua minut oikeilla
eväillä valaanpyyntiretkelleni.<br />
<br />
Olimme ehtineet sopia Anun kanssa tapaamiseen liittyvät säännöt, jotka oli
tehty sekä minulle että hänen miehelleen mahdollisimman helpoiksi. Minä koin
Anun miehen läsnäolon hyvin vaivaannuttavaksi ja onneksi mieskään ei halunnut
tietää minusta mitään, näin ainakin minulle kerrottiin. Olimme sopineet
kumipakosta, mikä kuulosti kyllä järkevältä, mutta sai minut kuitenkin hieman
epäröimään, veisikö se liikaa herkkyyttäni. Anu vielä painotti, että hänen
miehensä tulee pysymään varjoissa ja sivustaseuraajana.<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
— Tästä tulee ihan win-win tilanne, Anu rohkaisi minua ohimennen lounastauolla. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kyllähän minä koin voittavani paljonkin, kun pohdin pelkästään Anua. Mutta
pelkäsin, että en pääsisi tarpeeksi tilanteen herraksi, jotta voisin itse
nauttia tarpeeksi. Nämä järjestelyt ja säännöt kuitenkin kuulostivat minusta
samalla sekä hyvin epämääräisiltä että juuri sopivilta.<br />
<br />
Minut oli kutsuttu Anulle torstai-illaksi kello 20. Valmistauduin iltaan
suihkulla ja huolellisella siistiytymisellä. Suihkun jälkeen katselin itseäni
pidempään kokovartalopeilistä - vasta toista kertaa eroni jälkeen. Olin
nuorempana ollut melko kriittinen oman vartaloni suhteen, mutta avioliiton
myötä tietyt periaatteet olivat kadonneet. Huomasin pienen pirunsarvisen
pikku-Helenan nostavan päätään ja yrittävän saada minut tuntemaan itseni
epäpäteväksi, epämiellyttäväksi ja ennen kaikkea epävarmaksi. Kuiskaukset <i>Vitun
vätys </i>ja<i> Pikkupili</i> eivät saaneet itsetuntoani nousemaan, vaan katseeni
harhaili ensin vatsani seudulle, joka oli kyllä mielestäni pienentynyt, ja
siitä “pikkupiliini”. Käskin pikku-Helenan painua teurasjonoon ja sirkkeliin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tuijotin yhä penistäni ja ajatukseni harhailivat. Tiedätte varmasti tunteen,
kun silmät kiinnittyvät johonkin pisteeseen, ja jonkin ajan kuluttua säpsähdät
tilanteeseen. Otin Helenan kommenteista itseeni, mikä oli luonnollisesti
typerää. Kuitenkin tällaisen uuden edessä sitä miettii miehen mittaansa.
Suunnittelin googlettavani peniksen keskipituuden ja hakevani mittanauhan,
mutta olisiko se enää mitään muuttanut? Jos mittatulos olisi ollut ei-toivottu,
niin ajatukseni olisivat varmaan pyörineet koko tulevan illan tämän teeman
ympärillä ja lisännyt epävarmuuttani. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En kuitenkaan halunnut jättää asiaa ihan
näin kevyesti, ja onneksi hyvä ystäväni Jarkka tuli yllättäen apuuni. Muistin
Jarkan kestovitsin monista kehityspalavereista, kun puhuttiin tärkeimmistä
ominaisuuksista työntekijänä. Se meni jotenkin näin: <i>Minun tärkeimmät ominaisuuteni ovat: Tarkkuus! Keskittyminen! Kärsivällisyys!
Pelottomuus! Näitä käytän aina kun sheivaan pallini. Tämä saa egoni kasvamaan.</i><br />
<br />
Vaikka olin tämänkin vitsin kuullut sata kertaa, niin vasta nyt tajusin
viimeisen lauseen. Kiirehdin takaisin kylpyhuoneeseen, otin esiin trimmerini,
partavaahdon ja höylän. Jarkan ohjeiden mukaan aloitin kärsivällisesti
puutarhatyöt.<br />
<br />
Perkeleenmoisen kiireen kanssa päräytin keskustaan Jarkan lempiravintolaan ja
päätin, että seuraavalla kerralla sanoisin hänelle ei. Alushousuni tuntuivat
oudolta ja karheiltakin sileää ihoani vasten, ja oloni oli levoton mutta myös
jännällä tavalla kiihoittunut. Lähdön hetkellä tiukat tummat farkut olin
joutunut kuitenkin vaihtamaan löysempiin puuvillaisiin.<br />
<br />
En olisi halunnut juoda alkoholia, mutta en nyt jaksanut enempää Jarkan
draamailua. Niimpä saavuin Jarkan pöytään pieni olut mukanani.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Jännittääkö? Oli luonnollisesti Jarkan avaus.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— No eipä ole vielä ehtinyt, helvetinmoinen kiirus kun tännekin piti lähteä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Pidätkö muuten korseteista?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitä helv..? Ehdin kysyä, ennen kuin Jarkka jatkoi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Katos tuota viereistä seuruetta. Hän vinkkasi silmällään minulle
suuntaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Olin melkoisen hämmästynyt Jarkan ajatusten ja dialogin vauhdista, joskin sen
ei pitäisi minua enää yllättää. Kurkkasin Jarkan vinkkaamaan suuntaan ja näin
ison ryhmän hyvin erilaisia ihmisiä istumassa viereisessä pöydässä. Jarkka
kumartui pöydän yli minun viereeni ja aikoi selvästi kertoa salaisuuden.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Kuka oikeasti pukeutuu korsettiin arki-iltana täällä?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Vaihdoin ohimennen samalle puolelle pöytää Jarkan kanssa, mistä oli parempi
näkyvyys toiseen pöytään. Jos vaikka samalla saisin juteltua jostain muusta
kuin tulevasta illastani.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mäpä tunnustan sulle, että en ole koskaan nähnyt korsettia kenenkään päällä
livenä, ja noi näyttää aikas hyvältä. Mikähän porukka tuo on?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Odotin, että Jarkka aloittaa valheensa ja kertoo oman pitkän
korsettihistoriansa, mutta hän yllättikin olemalla hiljaa ja jatkamalla
varovaista tuijotteluaan. Hieman myöhemmin hän jatkoi kuiskailuaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Näetkö noi tummatukat jotka pussasivat? Miten ne voi olla noin samannäköisiä?
Ei vittu, onko noi molemmat naisia? Jarkka jatkoi ja tuntui selvästi
innostuvan.<br />
<br />
Minäkin vähän kiinnostuin sekavasta seurakunnasta, mutta lähinnä siksi, ettei minun
näin ollen tarvitsisi puhua illan suunnitelmistani. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Viereisessä pöydässä istui
kymmenkunta henkilöä melko vapaasti jutellen keskenään. Muutama naisista oli
pukeutunut näyttävästi, ja yhden asuun kuului myös korsetti. Mukana oli myös
muutama henkilö, joista minun oli erittäin vaikea sanoa, olivatko he miehiä vai
naisia, mutta kuitenkin minun silmääni yksi heistä oli kuin repäisty Orange Is
the New Black -sarjasta. Pöydässä istui myös yksi vahvasti meikattu nainen,
jolla oli pitkät kauniit hiukset ja kapeauumainen vartalo. Tarkemmin
tuijotettuani uskoin hänen kuitenkin olevan mies. Yksi mies istui oudosti
lattialla ja jutteli vieressä sohvalla istuvan naisen kanssa.<br />
<br />
— Ton on pakko oli joku perwoklubi. Mä tiedän, että ne jossain kellareissa
piiskaa toisiaan ja kaikki panee kaikkia, Jarkka sanoi vähän liian lujaa, minkä
seurauksena yksi pöydässä olijoista katsoi meidän suuntaamme kiukkuisesti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Toi ei ainakaan ole saanut hetkeen, Jarkka jatkoi minulle laskien vähän
ääntään.<br />
<br />
Samalla huoneeseen asteli todella uljas näky. Pitkä, upea punahiuksinen nainen,
jolla oli hiukset siististi ja tiukalla ponnarilla. Hän asteli reippaasti tämän
koko seurakunnan eteen, tervehti ja ilmeisesti myös esitteli itsensä. Hänellä
oli miedosti, mutta selkeästi meikkiä ja hänen silmiään verhosivat
teräväsankaiset silmälasit. Hän oli pukeutunut vaaleaan kaulukselliseen
paitapuseroon, jota kiersi musta korsetti upeasti rintojen alta. Kenties juuri
korsetin ansiosta hänen rintansa vaikuttivat poimintavalmiilta hedelmiltä.
Jalassaan hänellä oli tyköistuvat tummat housut, joiden päällä oli polviin asti
ylettyvät saappaat. Tämä nainen oli kieltämättä upea, vaikkakaan ei minun
tyyliseni, sillä en voi sietää punapäitä. Kuitenkin se energia, suoraselkäisyys
ja tapa, jolla hän otti tilan haltuun viereisessä pöydässä, oli
käsinkosketeltavaa. Muutama pöydän ääressä oleva ojensi hänelle kätensä ja
muutama antoi lämpimän halauksen. Esittelyn jälkeen kuulin, kun nainen kysyi,
hakisiko joku hänelle juotavaa. Hetken kuluttua lattialla istunut mies lähti ja
saapui tovin kuluttua viinilasin kanssa. Jos tuolla naisella olisi munat,
niin ne huitelisivat polvissa.<br />
<br />
— Mieti jos sinulla olisi tuollainen kotiopettajana karttakeppi kädessään,
jolla se naputtelisi saappaan varteen ja kyselisi oletko tehnyt kotityösi. Voisin
ilomielin olla vähän tuhma, Jarkka kommentoi.</div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-38052278116830888562015-11-03T18:43:00.000+02:002016-04-02T17:40:50.681+03:008. Riisuttu nainen<span style="font-size: xx-small;">Voi vittu mä olen myöhässä. </span><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Juoksen suu täynnä pinnejä kylpyhuoneesta keittiöön sammuttamaan kahvinkeitintä
ennen kuin unohdan, kieputan hiuksiani nutturalle ja kiemurtelen sukkahousujen
haarakiilaa asianmukaiselle paikalleen, kaikkea samanaikaisesti. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tabletti viheltää laukkuni uumenista ja hapuilen sen hengästyneenä käsiini. <i>Nefernefer
on lähettänyt sinulle yksitysviestin. </i>Kuka helvetin Nefernefer? Tökkään
hammasharjan suuhuni ja alan lukea viestiä miettien samalla
bussilinja-strategiaani.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Piparminttuvaahto hyökkää väärään kurkkuun ja adrenaliini kuohahtaa kutittaen
ranteissa, kun tajuan tismalleen kuka. Tyrskin roiskeita tabletin näytölle ja
luen viestin uudelleen sydän hullun lailla hyppien. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<i>
”Moi Elisa!<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br />
Olisko sulla kiinnostusta tulla mulle köysimalliksi? Oli tarkoitus eilen kysyä
mutta sä lähdit siitä sitten niin nopeasti. Mähän siis valokuvaan ihan
työkseni, mutta olen aloitellut sellaista vähän taiteellisempaa projektia
omaksi iloksi ja harjoitukseksi. Musta sä sopisit siihen täydellisesti :). Kuvat
saisit toki halutessasi myös omaan käyttöösi. <o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br />
- Anne S.”</i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ai nyt se jo stalkkaa mua vai? Marssin naamaani pyyhkien olohuoneeseen,
paiskaan tabletin sohvan nurkkaan ja nakkaan viltin sen päälle, kuin estääkseni
sitä näkemästä minua. ”Taiteellinen projekti”, ja paskanmarjat. Ei kai se
luule, että mä menen noin halpaan, sehän on aivan kuin joku rasvainen vanha
äijä..! Päätän, etten ajattele koko viestiä enää — ja minä ajattelen sitä koko
päivän. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Päivä on muutoinkin kaikilla mahdollisilla mittareilla tavallistakin
vastenmielisempi. Kun viimein rahjustan takaisin kotiin itämainen illallinen
valkoiseen muovipussiin katettuna, minusta tuntuu, ettei minusta ole paljoakaan
enää jäljellä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Laitan telkkarin päälle ja rojahdan sohvalle ruokani kanssa. Hapuillessani
vilttiä käteni osuu tablettiin sen alla ja vedän käteni nopeasti pois, aivan
kuin sitä olisi polttanut. Olin ehtinyt unohtaa viestin muutamaksi minuutiksi
ja nyt kun se palaa tuoreena tajuntaani, keho reagoi jälleen kuin iskuun. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Siinä samassa mä päätän mennä. Mä päätän mennä ja näyttää sille akalle. Laitan
itseni niin kauniiksi että siltä putoaa hampaat suusta kun näkee, enkä
todellakaan ala sätkyillä sillä tavalla kuin viimeksi. Minä näytän, että olen
upea ja itsevarma nuori nainen, juuri sellainen, joka ei piittaa paskaakaan
kenestäkään sen kaltaisesta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kävelen kohti studiotilaa, johon nainen on minut ohjeistanut. Korkeimmissa
koroissani, jokainen hiussuortuva huolellisesti aseteltuna ja kasvoillani
50-luvun filmitähtien taikaa lukuisista pikku purnukoista annosteltuna tunnen
olevani kaunis ja pysäyttämätön. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen
naiselle. Se ei pysty minuun nyt, sen se saa nähdä.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Koputan studion oveen ja nainen tulee avaamaan. Sillä ei ole silmälaseja tällä
kertaa, ehkä siksi sen kulmakarvatkaan eivät näytä nyt niin teräviltä. Se on
pukeutunut rennosti mustaan huppariin jossa on valokuvausliikkeen logo, tummiin
stretch-farkkuihin ja mustiin työkenkiin. Nainen tervehtii hyväntuulisesti ja
ohjaa minut saman tien pieneen pukeutumistilaan. Se ottaa minut vastaan kuin
minkä tahansa asiakkaan varattuna aikana.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Saatkin ottaa oikeastaan kaikki pois ja tulla sitten tänne, niin aletaan
laittaa sulle köysiä päälle. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen hymyilee lämpimästi ja niin ammattimaisen neutraalisti, että minä tunnen
minun kilpeni rakoilevan. Minun on turha koettaa näyttää sille hampaitani jos
sillä ei ole aikomustakaan ottaa haastetta vastaan. Se, mitä minulle oli ollut
niin tärkeää näyttää olevani, ei tunnukaan sopivan tilanteeseen ollenkaan.
Riisun itseni kömpelösti ja varmistan pukuhuoneen peilistä, että sentään näytän
siltä kuin olen tarkoittanutkin. Että olen varmasti kaunis. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen odottaa köysien kanssa minua ison, valkean kankaan edessä. Se on
riisunut hupparinsa, nyt sillä on päällään ihan tavallinen, vaaleanharmaa
T-paita, liikkeen logo siinäkin. Kävelen sen luokse kädet levottomasti
ylävartalolla harhaillen, en tiedä mihin ne oikein laittaisin. Nainen ei ole
huomaavinaan hermostuneisuuttani vaan heittää huolettomasti köyden ympärilleni
ja alkaa sitoa. Se ei enää hymyile minulle, eikä kiinnitä minuun mitään
muutakaan huomiota, vaan uppoutuu täysin puuhaansa. Se on kaksin köytensä
kanssa, minä vain kappale jonka ympärille sitä solmia. Minun ei enää tarvitse
murehtia sen läsnäolosta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Alan tuntea köyden karhean kulun ihollani, joka alkaa hiljaa väreillä sen alla.
Tuntea, miten syli kasvaa ympärilleni solmu solmulta ja ottaa minut
otteeseensa. Silmäni painautuvat kiinni, hengitys hiipii huulieni lomasta
keuhkoihin ja takaisin hädin tuskin hipaisten. Yhtäkkiä ymmärrän rintakehäni
haurauden, käsitän köyden alla kuinka pieneksi minä jään. Tiedostan miten ohut
minun ihoni on, miten riittämätön minua suojaamaan. Minä painaudun köyttä
vasten kaikkiin suuntiin ja jään jokaisella solullani pelkästään sen varaan.
Jalat joilla seison, ovat jotain muuta kuin minua, minä en kosketa enää maata
vaan köyttä ainoastaan. Köysi pitää minusta kiinni ja minä irrotan kaikesta
muusta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minut painetaan hartioista istumaan taipuvien jalkojeni päälle ja viimeiset
solmut sinetöivät minut asentooni. Reiteni ovat avoinna ja kädet toisiinsa
kiinnitettyinä, ranteet ylöspäin paljastaen paikat joissa elämä on kaikkein
keveimmin kehossa kiinni. Naisen ääni särkee tilan kun tämä varmistaa, ettei
köysi purista mistään, ja samassa tulen jälleen kiusallisen tietoiseksi tämän
läsnäolosta. Jäykistyn köyden alla ja tunnen nyt ensimmäistä kertaa, ettei se
ainoastaan pitele vaan myös pidättelee minua. Minä en pystyisi pakenemaan ja
nyt tunnen tilassa jotain, mikä saattaa hetkenä minä hyvänsä alkaa minua
jahdata. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen räpsäisee pari testikuvaa ja tarkastelee vuoroin minua, vuoroin taas
niitä näytöltään. Nainen siristää silmiään hieman ja pysäyttää tutkivan
katseensa minuun, kunnes näyttää huomaavan ratkaisun johonkin, minkä minä en
voi nähdä olevan pielessä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Odota ihan pieni hetki.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen laskee kameran lattialle ja kiirehtii takaisin toimiston puolelle. Näen
sen nostavan suuren, nahkaisen käsilaukkunsa pöydälle ja etsivän sieltä jotain.
Pian se astelee luokseni kädessään pieni, muovinen paketti.
Meikinpuhdistusliinoja. Nainen tulee liian nopeasti lähelleni, avaa pakkauksen
ja kiskaisee siitä yhden liinan. Epäröimättä vähääkään se nostaa kätensä kohti
kasvojani ja minä kavahdan rajusti kauemmas. Käsi pysähtyy ilmaan ja
ystävällinen hymy leviää naisen kasvoille.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Helpompi kuitenkin että minä, eikö vain, nainen nyökkää kohti sidottuja
käsiäni. — Sä olet meikannut kauniisti mutta mä haluan kuvata Sinun kasvosi
nyt.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Katson naista kauhuissani. Mä en tahdo tätä. Minä en halua että se koskee minuun,
en halua että se ottaa minun meikkini pois. Valmistaudun puolustautumaan, mutta
nainen ei hyökkääkään. Se katsoo minuun silmissään pelkkä neutraali asiallisuus
ja asiantuntijan auktoriteetti lempeän odotuksen takana. Nielaisen ja kohotan
kasvojani hieman. Suljen silmäni ja tunnen naisen tuovan miedosti tuoksuvan
viileän liinan kasvoilleni. Nainen kuljettaa sitä kevyesti pitkin kasvojeni
ääriviivoja, pyyhkii pois värit jotka niitä peittävät. Liina liukuu hitaasti
otsalta poskipäille ja leuan alle. Minun lämpöni tarttuu siihen nopeasti, ja
kun nainen ottaa uuden liinan ja tuo sen kaulalleni, säpsähdän niin että tiedän
naisen tuntevan sen kätensä alla kulkevassa sykkeessä. Nainen alkaa puhdistaa
silmiäni ja tarvitsee siihen useamman liinan ennen kuin kaikki piirtämäni on
poissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Lopulta jäljellä on enää puna huulissani. Pidätän hengitystäni kun nainen
painaa liinan suulleni, käy sormenpäällään läpi jokaisen liinan peittämän
kohdan hellästi painaen. Nainen nostaa liinan pois, taittaa sen, ja vie sen
vielä hitaasti vetäen huulteni kaaria pitkin, ennen kuin nousee ylös ja tarttuu
hellästi leukaani kohottaakseen kasvojani valoa kohti nähdäkseen paremmin.
Avaan vaistomaisesti silmäni ja kohtaan naisen katseen. Minä olen polvillani ja
täysin alastomana sen alla. Lamput häikäisevät, eikä minun katseeni kanna
naisen silmiin asti, mutta näen hymyn sen huulilla nousevan aavistuksen vinoon.
Se hieraisee paljaalla peukalollaan suupieltäni ja pitkä kynsi raapaisee
kevyesti ihoani, kun nainen vetää kosketuksensa pois. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen alkaa kuvata. Minä tunnen itseni epävarmaksi ja täysin avuttomaksi,
eläimen lailla salamavaloja säikkyen. Näen sen mitä naisen täytyy nähdä
linssinsä läpi, ja näen pelkkää rumaa. Hätääntyneenä yritän katsoa kameran läpi
naiseen, rukoillen silmilläni sitä lopettamaan. Salamat välähtävät taas.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Just noin! Ei helvetti miten kaunista. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minä menetän viimeisenkin otteeni tilanteeseen. Mä en ymmärrä, eihän se voi
tätä haluta kuvata. Minä en ymmärrä, minä en tiedä, minulla ei ole mitään mistä
voisin tietää miten minun kuuluisi olla että olisin oikein.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— EIKÄ OLE, mä rääkäisen, ja minun ääneni särähtää inhottavasti avarassa
tilassa. Minua hävettää ja tunnen miten kyyneleet polttavat luomieni takana.
Huohotan raskaasti köyden puristuksessa ja painan kasvojani katseetta kohti
lattiaa. Salamat.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen laskee kameransa nopeasti ja tulee luokseni. Se laskee toisen kätensä
hellästi olkapäälleni ja silittää toisella poskeani.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Katso mua. Sulla ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Mä tiedän, että susta
tuntuu pahalta, mutta sulla ei ole aavistustakaan miten helvetin upeita kuvia
mä äsken sain. Sun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla vain noin vielä
hetki. Katso mua! <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Naisen ääni muuttuu tyynnyttelevästä tiukaksi ja sen käsi vaihtaa silityksen
poskelta keveään otteeseen leuastani. Nostan katseeni ja näen naisen vihreissä
silmissä sitä mitä minun on ollut jano. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Me tehdään nyt niin, että mä menen vielä tonne ja otan muutaman ruudun. Jos
mä en nyt kuvaa tuota mitä sussa näkyy, mä kadun sitä lopun elämääni. Sulla ei
ole mitään hätää vaikka sua pelottaa. Ookoo?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
— Ookoo, sanon hiljaa ja vedän katkonaisesti henkeä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minulla ei ole mitään hätää vaikka minua pelottaa. Se lupasi. Kyyneleet
täyttävät katseeni kun nostan sen anoen kohti kameraa, tietämättä mitä olen
vailla. Salamat välähtävät. Käteni puristuvat nyrkkiin ja kasvoilleni karkaa
tuskainen tietoisuus siitä, millaisena ne minut äsken paljastivat. Toinen
välähdys. Minä luovutan, ymmärrän, ettei minun auta pyristellä vastaan.
Hengitän syvään ja etsin jälleen naista kameran läpi. Lakkaan värisemästä, koko
kehoni täyttää varmuus, valinta. Pisarat juoksevat poskillani, mutta vesi josta
ne tulevat on tyyntynyt. Tässä minä olen. Salamat iskevät viimeisen
kerran.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen laskee kameran hitaasti meidän välistämme ja kävelee luokseni
irrottamatta hetkeksikään katsettaan minusta. Se kumartuu puoleeni ja tulee
niin lähelle, että tunnen lämmön sen hengityksessä, tunnen ihon suolaisuuteen
sekoittuneen humalluttavan parfyymintuoksun. Se katsoo minua täynnä nälkää,
näen miten se odottaa vain yhtä asiaa ja minä tahdon antaa sen sille.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minä katson sitä niin syvälle kuin voin ja nyökkään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Naisen kauniilla kasvoilla käväisee ohikiitävän hetken helpotus, ennen kuin
ilkikurinen virnistys asettuu niille. Näen miten jokin sen sisällä alkaa
kehrätä, miten se kietoo minun luovuttamani vallan ylleen elegantisti kuin
ylellisen kankaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen alkaa riisua minua köysistä. Se irrottaa punoksensa ensin jaloistani,
riuhtaisee minut jalkeille ja aukoo solmun kerrallaan hyvin hitaasti,
viivytellen. Tällä kertaa sen kaikki huomio on kiinnittynyt minuun ja
reaktioihini, lanteideni tahattomaan pyrkimykseen sen kehoa kohti ja huulteni
lomasta livahtaviin vaimeisiin ynähdyksiin. Siihen, miten minun kastuneet
reiteni liukuvat toisiaan vasten minun kiemurrellessani kosketusta jahdaten.
Nainen kiskoo köyttä auki kuin riekaleita ihostani, kappaleita siitä mikä estää
meitä olemasta samaa kehoa. Lopulta viimeinenkin köysi putoaa lattialle. Nainen
on riisunut minut, kokonaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minun silmissäni on se sama, sanaton anomus edelleen. Nainenkin näkee sen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitä sä oikein haluat että mä teen sulle? Se kysyy kujeillen, teeskennellen
täysin tietämätöntä siitä mikä kynsii minun ihoani päästäkseen ulos. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Mä käsitän hämärästi mitä peliä nainen pelaa, mutta olen liian uupunut
lähtemään leikkiin. Minä löydän vain ne sanat, joilla on eniten
merkitystä ja vähiten sisältöä minussa, ruudut jotka tulee toisen kirjoittaa
täyteen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Tee ihan mitä haluat, jooko, kuiskaan kuivasta kurkustani ja annan silmieni
painua kiinni. — Käytä mua.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nainen nappaa hiukseni otteeseensa ja riuhtaisee pääni taaksepäin. Minun
silmäni rävähtävät auki. Se kiertää nyrkkiään ja hiukset kiskovat päänahkaani
koko ajan kipeämmin. Nainen hymyilee kohottaen kulmiaan, yhä kiusoitellen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Sä jätät mulle nyt melko vapaat kädet.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Leikki naisen silmissä loppuu. Tilalle tulee uhka, joka syttyy kipinänä
vihreissä iiriksissä ja juoksee sähkönä minun selkärankaani pitkin alas,
naulitsee minut paikalleni. Nainen hengittää raskaasti hampaidensa läpi, sen
hiljaisuudessa on karjaisun kaiku. Käsitän, että se mitä tämä nainen haluaa
minulle tehdä, on kaikkea sitä mitä minä pelkään. Ja minä tahdon sen kaiken
heti. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Mutta ote hiuksistani herpaantuu ja käsi kulkee niskaa pitkin olkapäälle,
pysähtyy pitelemään siitä kosketus mykkänä. Nainen painaa katseensa hetkeksi
alas ja huokaisee syvään, pakottaa pahan hengen pois. Kun se katsoo minuun
taas, se on jälleen pelkkää lämpöä ja leikkiä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Ei täällä, Elisa, se sanoo hiljaa, kuin hellästi toruen. — Tää on mun
työpaikkani. Sä voit mennä laittamaan vaatteet päälle niin mä keitän meille
vähän kahvia.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Mä en usko korviani. Missäs vitussa sen ammattietiikka äsken oli! Nainen
pyyhkäisee hellästi paljasta käsivarttani ja lähtee, menee toimiston puolelle
lataamaan kahvinkeitintä ja jättää minut tuijottamaan tyrmistyneenä jälkeensä.
Miten se kehtasi, miten se saattoi nöyryyttää minua näin?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Painelen pukeutumistilaan ja kiskon vaatteet päälleni tärisevin käsin. Käännyn
lähteäkseni ja näen naisen katsovan minua kiusoittelevasti, toimiston pöytään
rennosti nojaten.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitä luulet, olisitko sä ens viikonloppuun mennessä leppynyt mulle..? Jos
tulisit käymään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Minä en sano sanaakaan. Marssin naisen ohi studion ovelle ja paiskaan sen
jäljessäni kiinni niin että ikkunat helisevät. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-34676037015197850582015-10-25T13:28:00.001+02:002016-04-02T17:40:23.089+03:007. Assari-AnuAssaristamme Anusta ei voi puhua kertomatta hänen
rinnoistaan, ei ainakaan miesten kesken. Kasvoiltaan hän näyttää pystysuunnassa
venytetyltä Uma Thurmanilta vaaleita hiuksiaan myöten. Vartalo on varsin pitkä n. 175 cm ja ihan perustreenaamaton ja sopusuhtainen, mutta hänen rintansa ovat
valtavat. Suorastaan poijut, Jarkkaa lainaten. Anu kyllä tietää mistä hänet
muistetaan, eikä halua kenenkään unohtavan tätä, josta kertoo jo se,
että hän suosii tiukkoja t-paitoja. Mikään suoranainen tyrkky hän ei kuitenkaan
ole, vaan enemminkin omanarvontuntoisen elovehnätytön hieman railakkaampi
siskopuoli. Lisäksi ymmärtääkseni yksikään työkaveri ei ole onnistunut uimaan
hänen liiveihinsä lukuisista yrityksistä huolimatta. Ainakin minulla on kuva,
että Anu on tietääkseni onnellisesti avioliitossa, vaikka tiesimmekin hänen
miehensä sairastuneen eturauhassyöpään ja käyneen läpi rankat hoidot. Jarkan
mielestä Anu on tällä hetkellä otollista maaperää viljelyyn, koska Anun oma
traktori kotona on telakalla.<br />
<br />
Minä olin aina tullut Anun kanssa hyvin juttuun lähinnä siitä syystä, että
kerran pidin hänen puoliaan lujasti pomoamme vastaan. Luulenpa, että raukka
oli sitä mieltä että jäi siitä minulle jotain velkaa. Minä käytin ainakin aluksi tätä velkaa häikeilemättömästikin hyväkseni pyytämällä häneltä pieniä
palveluksia, joita en itse “ehtinyt” tekemään. Meitä yhdisti jokin muukin, ja
uskon, että loppujen lopuksi suurimmaksi osaksi se oli huumorimme, joka Anulla
oli hyvin äijämäistä. Hän oli kutakuinkin ainoa nainen ja melkein mieskin, joka
nauroi kanssani Jarkan jutuille. Toisaalta välillä luulen, että Anu vedättää
meitä kaikkia, ainakin Jarkkaa.<br />
<br />
Viime aikoina olin ollut ihmeissäni, kun Anu oli
lähestynyt minua ja Jarkkaa useammin kuin ennen. Nykyään hän tuli hyvin lähelle
Jarkkaa kesken tämän tarinoinnin ja oli jopa antanut t-paitansa hipaista ja
pyytänyt Jarkkaa kertomaan lisää. Jarkka oli kikatellut kuin Bjurström ja
Sillanpää kaksin hississä, tämäkin ihan Jarkan oma metafora. Pois lähtiessään
Anu oli joskus iskenyt minulle silmää, mikä sai minunkin poskeni lämpenemään.
Kun olin punastellut Anun edessä jo useamman kerran, minusta tuntui kuin meillä
olisi jokin sanomaton salaisuus. Jarkka taas oli “tapaamistensa” jälkeen sitä
mieltä, että hän tulee korkkaamaan Anun. Olisin voinut lyödä hengestäni vetoa
Anun puolesta.<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Olin tehnyt ensimmäisen deitti-ilmoitukseni melko hetimiten eropäätökseni
jälkeen muutamalle www-sivustolle. Ilmoituksissani kerroin etsiväni
seikkailuseuraa. Yhteen ilmoitukseen lisäsin kuvan peniksestäni, jota Jarkka siis suositteli. Kuulemma jokainen nainen olisi kiinnostunut, miltä boani näyttää.
Sain seuraavan viikon aikana ainoastaan yhden vastauksen, ja siinäkin joku
vanha kalju runkkari olisi halunnut imeä minua ja mieluusti vielä julkisesti.
Aloin epäillä pitäisiköhän minun ottaa jokin pehmeämpi lähestymistapa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olin
tämän pettymyksen jälkeen luonut uudet tunnukset, mm. “turvamiehesi07” ja
“keväinenori”, mutta mitään järkevää tekstiä en ollut keksinyt ilmoituksiini.
Avauduin asiasta Jarkalle ja päätimme rustata uuden, hieman pidemmän
ilmoituksen. Jarkka tuntui olevan oikeasti ihmeissään, että aikaisempi
ilmoitukseni ei ollut toiminut, joskin aloin uskoa hänen tietonsa deittailusta
perustuvan vanhoihin pornolehtiin. Istuin kahvihuoneessamme läppärin kanssa
ilmoitukseni edessäni auki, kun taas Jarkka tuijotti ikkunasta ikuisuuteen ja
alkoi sivistää minua.<br />
<br />
— Nykyajan naiset etsivät turvallisuutta. Jos pystyt täyttämään tämän raon saat
täyttää myöhemmin muutkin raot.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tuijotin ilmoitustani ruudulla ja mietin, miten Jarkan ajatuksen saisi myytyä
eteenpäin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Älä haaveile kuuta taivaalta, vaan tyydy johonkin lähiön läskiin yh-äitiin.
Käyt tyhjentämässä paineesi siihen ja menet kotiin pelaamaan pleikkaa.
Yksinkertaista?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Kirjoitanko tähän, että jos olet läski, lähiöstä ja yh-äiti tai ainakin
kaksi edellistä, niin saatamme päätyä heiluttamaan peittoa?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Se voisi toimia, Jarkka vastasi tosissaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tuntui, että olin täysin suossa ilmoitukseni kanssa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitäs jos laitan tähän, että etsin sielujen sympatiaa, kaunista yhteiseloa ja
pitkää tulevaisuutta. Voisin kertoa myös olevani menestynyt, omillaan
toimeentuleva, tasapainoinen, huumorintajuinen ja komeaksi kehuttu.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Miten sä saat toistakymmentä valhetta kahteen lauseeseen?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Näköjään helposti, vastasin ja tajusin itsekin tilanteeni irvokkuuden.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitäs jos laitat siihen totuuden? Uusi ääni sanoi kahvitilassamme.<br />
<br />
Jarkka kääntyi salamana ympäri ja minä kohotin katseeni läppäristäni.Ymmärsimme, että olimme olleet niin syvällä suossa, ettemme olleet huomanneet
Anua, joka nyt nojaili kahviautomaattiimme.<br />
<br />
— Minusta tuo on melko säälittävää rimpuilua, pojat. Jos sinä etsit pillua,
niin kerro se. Jos joku haluaa vaan munaa, niin kaipa se vastaa. Niin minä
ainakin toimisin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mä voisin kirjoittaa ilmon jos sinä lupaat siihen vastata, Jarkka sanoi ja
kohdisti epätoivoisen kysymyksen Anulle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Anu kääntyi kahviautomaatille ja valitsi itselleen juoman. Olisin voinut
vannoa, että hän tiesi mihin silmämme tuijottivat ja siksi keinutti hivenen peräänsä. Kahvin valmistuttua hän keinui viereeni ja kohdisti sanansa Jarkalle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitä jos hoidetaan ensin Tero ykköspesälle?<br />
<br />
Niin minä sitten hioinkin ilmoitustani Anun kanssa, joka tiukassa t-paidassaan
imi itsensä aivan iholleni. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, Jarkka
mainitsi hänellä olevan hommia ja poistui tuhahtaen. Välillä Anu kurkotteli
näppäimistölleni, ja olisin voinut aloittaa saaristolaivurikurssini poijujen
tarkastuksella. Joka tapauksessa Anun ohjeissa oli järkeä. Hänen mielestään
minun pitäisi kertoa, mitä oikeasti haluan. Ei mitään liirunlaarumia tai
lupauksia, joita en voi pitää. Hänen mielestään tässä hetkessä on paljon naisia,
jotka etsivät mitä ihmeellisimpiä kuvioita.<br />
<br />
— Joten mitä sinä haluat?<br />
<br />
Posket punoittaen ja kakistellen kerroin, että en kaipaisi parisuhdetta, en
itseasiassa mitään riippuvuusssuhdetta vaan ainoastaan seksiä.
Unelmatilanteessa minulla olisi vakipano, joka hoitaisi tällä hetkellä
panemalla mielenterveyttäni, paikkaisi fyysiset tarpeeni ja toimisi kevyesti
laastarina.<br />
<br />
— Mielenkiintoista, Anu vastasi ja iski minulle silmää. — Kirjoitetaanpa sitten
niin.<br />
<br />
Ja niin me hetken kirjoitimme. Lopulta ennen kuin julkaisimme ilmoitukseni, Anu
laski kätensä polvelleni ja kertoi, että jos hän etsisi panoseuraa, niin
vastaisi tähän. Toista kertaa viimeisen vartin aikana jäin pohtimaan,
flirttailiko hän minulle vai halusiko hän olla vain kohtelias.<br />
<br />
Seuraavana parina päivänä Anu kysyi aina ohimennen, olinko saanut vastauksia,
mihin vastasin totuudenmukaisesti että en. Kolmantena päivänä postilaatikkooni
kolahti asiallisen tuntuinen vastaus, ja kun kerroin siitä Anulle, hän vaikutti
vähän kitkerältä. Tunsin tilanteen vähän oudoksi ja sekavaksi, enkä ymmärtänyt,
miksi Anu ei olisi halunnut jakaa tätä kanssani. Jarkan mielestä tämä johtui
puolukkapäivistä, minä vähän epäilin jotain muuta.<br />
<br />
Olisin halunnut kysyä Anulta, mitä kannattaisi vastata saamaani viestiin, mutta
päätin antaa hänen olla omissa oloissaan. Jarkka oli vahvasti sitä mieltä, että
tulisin tulevana viikonloppuna saamaan lähiruokaa. Saamani vastaus oli
tosiaankin tullut lähiössä asuvalta yh-äidiltä, joka kertoi olevansa
kiinnostunut kertomastani järjestelystä. Lähiöpiirakkaa, kommentoi Jarkka.
Mukana oli myös lyhyt kuvaus naisen hektisestä elämästä, johon kuului lähinnä
työtä ja yksinhuoltoa. Hän halusi kuulla lisää minusta ja tietää, milloin
voisin tavata hänet vaikka kahvilla. Hän oli liittänyt viestiinsä selfien, joka
oli selvästi otettu jonkun nuhjuisen eteisen peiliä vasten.<br />
<br />
— Sähän olit kalamiehiä, kommentoi Jarkka katsoessaan kuvaa. — Miksi lähteä
merta edemmäs kalaan, kun voit saada lähiöstäkin valaan.<br />
<br />
Jarkka puhui tapansa mukaan suoraan ja epäarvostavasti, mutta asiaa. Tämä
saamani vastaus ei ollut kuitenkaan välttämättä ihan sitä mitä hain, joten
päätin odottaa ainakin yön yli ennen kuin vastaisin. Hyvällä tuurilla voisin
saada uudenkin vastauksen.<br />
<br />
Seuraavana aamuna heti töihin saapuessani kuuma kahvimuki kädessäni törmäsin
hymyilevään Anuun. Hän kysyi varovasti, vastasinko saamaani viestiin. Hänen
eilinen tympeytensä mielessäni vastasin lyhyesti samalla mitalla, että en ole
vielä ehtinyt, mutta ajattelin tehdä sen tänään.<br />
<br />
— Voisinko jutella kanssasi, kaksin, nyt? Anu kysyi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mikäs siinä, vastasin ja ohjasin meidät pikkuneukkariin.<br />
<br />
Anu kysyi ensin, voiko luottaa minuun. Saatuaan myöntävän vastaukseni hän puhui
minulle suoraan kuin mies miehelle. Hän kertoi miehensä eturauhassyövästä, joka
oli saatu kuitenkin leikkauksella ja hyvällä hoidolla pois. Anu sivisti minua
kertomalla, että leikkaus useasti vaikuttaa miehen virtsateiden rakenteeseen,
minkä jälkeen erektion palautuminen voi viedä vuoden, kaksi, tai loppuelämän.
Tähän liittyen Anu kertoi sairauden vieneen hänen miehensä kyvyn hoitaa hänet
seksuaalisesti. Jarkka olisi vastaavassa tilanteessa puhunut luolamiehestä, jolla oli nuija hukassa, tai putkimiehestä ilman letkua. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Anu kertoi miehensä
kärsivän tilanteesta varmasti yhtä paljon kuin hän, sillä heidän liitostaan ei
rakkautta puuttunut. Niinpä he olivat yksissä tuumin päättäneet, jo viikkoja
aikaisemmin, etsiä Anulle miehen. Mieluusti he löytäisivät jonkun ihan
tavallisen, jopa ihan vakituisen, joka voisi auttaa tässä asiassa. Ymmärsin
mihin tämä keskustelu olisi menossa ja sylkäisin hämmästyksestä kahvimukiini.
Yritin ottaa minun vertaamiseni johonkin ihan tavalliseen kohteliaisuutena,
vaikka luonnollisesti se otti vähän koville. Anu kertoi aina pitäneensä
minusta ja muistaneensa, kuinka pidin kerran hänen puoliaan. Nyt viimeistään
treffi-ilmoitukseni jälkeen hän oli ymmärtänyt intressiemme kohtaavan. Niinpä
hän oli eilen puhunut miehensä kanssa ja he molemmat olisivat valmiit
vastaamaan treffi-ilmoitukseeni. — Mitäs sanot?<br />
<br />
Mitä mies, juuri nyt hyvin tavallinen mies, voi tässä kohdin vastata? Oma
seksielämäni oli aikaisemmin perustunut täysin Helenan mielenliikkeisiin. Nyt
kun sekin oli loppunut, seksielämäni koostui mature-videoista sekä kiihkeistä
käsistäni. Mielikuvitukseni lähti leijailemaan ja kuvittelin, miltä Anu
näyttäisi tiukan “Tabula rasa” t-paitansa alla. Tajusin jäykistyväni hieman,
kun tajuntaani löi realistinen mahdollisuus tuoreesta naisesta. Jouduin
kuitenkin pidättelemään nauruani kun muistin Jarkan useasti totuutena kertoman
tarinan.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>
Istuin yhdessä täydessä Hesan paikallisjunassa sellaisessa penkissä, jossa
suoraan minua vastapäätä oli yksi vapaa penkki. Kirkkonummelta kyytiin nousi
aivan järkyttävän hyvännäköinen thai-muija. Sellainen pikkuinen, sähäkkä,
kaunis, meikattu taskuraketti. Ja tietenkin se tuli istumaan siihen mun eteeni
keimaillen. Ja mä hoin itselleni: älä tule stondis, älä tule stondis, älä tule
stondis. Silti sille tuli. </i></blockquote>
Otin ajattelemattomasti hillityn ja viileän hörppäyksen kerran sylkemästäni
kahvista. Kurtistin kulmakarvojani hurjan miettivän näköisenä ja yritin peittää
innostustani.<br />
<br />
— Tämä on ehdottomasti paras saamani vastaus tähän asti.<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Anu nousi hymyillen ja selvästi helpottuneena tuoliltaan, käveli minun
puolelleni pöytää ja kysyi voisimmeko halata. Nousin ylös, ja Anu painautui
tiukasti minua vasten. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Tuskin sinua haittaa jos mieheni seuraa sivusta?<br />
— Kyl… Eeh. Siis ei haittaa, änkytin tiukassa rintavassa syleilyssä.<br />
<br />
Hieman myöhemmin kuivasin housuni miestenhuoneessa ja kiitin sekä kirosin
heikon lihan.</div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-76028747523300677422015-10-21T11:36:00.002+03:002016-04-02T17:39:57.986+03:006. Pure PoisonMiittiin tuleminen oli virhe, niin kuin aina. Pyörittelen väsyneesti kuplivaa lonkeroa suussani ja koetan muistella, minkä ihmeen takia olinkaan arvioinut mielekkääksi poistua kotoani tänään. Tälläkin hetkellä voisin olla onnellisesti nauttimassa päivälliseksi piparkakkutaikinaa Emmerdalen äärellä sen sijaan, että olen kuuntelevinani, miten pari perverttiä puhelee into piukassa jäniksen pyynnistä. Ei sillä että metsästyksessä mitään vikaa olisi. Päinvastoin, sehän on aivan mahtavaa. Minua ei vain kiinnosta yhtään. En koskaan lakkaa ällistymästä siitä, miten ikävystyttäviä mukamas tavallisesta poikkeavat ihmiset osaavatkaan olla.<br />
<br />
Vaivun verkkaisesti jonkinlaiseen valveuneen seuraten keskustelijoita vaivautumatta kiinnittämään enää minkäänlaista huomiota siihen, mistä ne oikeastaan puhuvat. Kun oikein keskityn, voin kuvitella katselevani seurueen merkityksetöntä puheensorinaa mykistettynä. Minä pidän siitä enemmän niin.<br />
<br />
Nurkkapöytää lähestyvien askelten ääni herättää minut horroksestani. Se on joku uusi nyt, en ole nähnyt sitä ennen. Nainen on ehkä vähän alle neljänkymmenen, hoikka ja huoliteltu. Sen kasvot olisivat oikeastaan aika kauniit, jos sillä ei olisi noita naurettavia gootti-kulmakarvoja. Mä en ymmärrä, miksi ihmisen täytyy tehdä itsestään tuollainen kävelevä klisee. On paitapusero ja vyötärökorsetti, teräväsankaiset silmälasit ja korkeakorkoiset nahkasaapikkaat. Tukka on sidottu tiukalle, floggerin lailla askelten tahtiin huiskivalle poninhännälle. No, eipähän jää kenellekään epäselväksi, että hän on Domme. Punainen tukka sitä paitsi, kuinkas muutenkaan. Surkuhupaisaa, miten tietyntyyppiset naiset kokevat hallitsevansa ajankulkua hiuksillaan. Kun ne ensimmäisen kerran säikähtävät olevansa vanhoja, ne kaatavat kuontaloonsa kotiväripurkista punaista ja taas on ikä vain numero. Samat naiset löytävät jonkun vuosikymmenen päästä pelastuksen permanentista, eivätkä tajua, että tulevat vain kehystäneeksi juuri sen mitä niin peloissaan yrittävät peittää.<br />
<br />
Nainen kättelee koko seurueen esitellen itsensä koko nimellään itsevarmasti hymyillen. Useimmat vastaavat kutsumanimellään, mutta toiset paljastavat pelkän nimimerkkinsä. Naurettavaa pelleilyä. Ette te tolvanat mitään helvetin taikaviittoja ole, se ei maailmassa olemisen järjestys muutu yhtään miksikään vaikka jollekulle paljastuisi, että te olette mikkoja ja antteja ja lauroja.<br />
<br />
Naisen parfyymin tuoksu on leijaillut kohdalleni, <i>Pure Poison</i>. Nousen kuluneelta nahkasohvalta ja ojennan käteni.<br />
<br />
— Elisa moi, lausun automaattisesti ja heitän katseeni naisen olkapään yli baaritiskille nähdäkseni, onko siellä jonoa. Minä tarvitsen toisen lonkeron.<br />
<br />
Käännyn lähteäkseni ja tajuan naisen pitävän yhä tiukasti kiinni kädestäni. Sinkoan säikähtäneen katseeni suoraan sen silmiin. Naisen katse on lempeän läpiluotaava, kun se toistaa nimensä hiljaa mutta määrätietoisesti, pakottaen minut vastaamaan katseeseensa.<br />
<br />
— Anne Saurio. Hauska tavata, Elisa.<br />
<br />
On siinä muorilla otsaa..! Mä en käsittääkseni ole pyytänyt siltä mitään helvetin tapakoulutusta. Riuhtaisen käteni irti posket punoittaen ja pälyilen ympärilleni. Eihän kukaan huomannut? Luojan kiitos muut tuntuvat jo uponneen takaisin typerään keskusteluunsa. Ainoat jotka näyttävät kiinnittäneen tilanteeseen mitään huomiota, ovat pari vätystä viereisessä pöydässä. Ne toljottavat suu ammollaan kuin pari akvaarion lasiin leuoistaan liimaantunutta monnia. Toinen näyttää siltä kuin olisi vakuuttunut, että sähköinen kohtaaminen etenee hetkenä minä hyvänsä turkkilaiseksi painiksi niiden ahnaiden silmien alla. Elukat. Miksi maailmassa miitit pitää aina tällätä keskustan kuppaisimpaan kuppilaan?<br />
<br />
Nainen seisoo yhä edessäni hymyillen lämpimästi, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se näkee että pyrin sen ohi, muttei siirry senttiäkään. Minä hätäännyn. Tunnen miten katse kerrallaan kääntyy vaistomaisesti meihin, kohta ne alkavat ihmetellä. En voi enää luontevasti istua alas tyhjän tuopin äärelle, mutta minä en pääse naisen ohi pyytämättä sitä väistymään. Äskeisen nöyryytyksen jälkeen minun ei tee mieli pyytää siltä yhtään mitään, mutta en pidä oikein vaihtoehtona tuupata sitä nurinkaan. Se on ajanut minut nurkkaan. Veri korvissa kuohuen nostan katseeni naisen odottaviin kasvoihin ja ymmärrän, että se tekee tämän täysin tietoisesti. Samalla hetkellä suuttumus tulvii suoniini. Niinpä tietysti, olisihan minun pitänyt se heti huomata. Akka on niitä dominoivia, jotka kuvittelevat oikeudekseen kohdella ketä hyvänsä alentavasti seksuaalisen statuksensa tähden. Jos se olisi mies, sitä sanottaisiin tuttavallisesti mulkuksi.<br />
<br />
Katotaan, perkele. Minähän en anna tuollaisten kävellä ylitseni. Keräilen kasvoilleni parhaan asiakaspalveluhymyni ja huiskautan hiuksiani taakse.<br />
<br />
— Anteeksi, mutta voisinkohan päästä tästä ohi? Lausun kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä korostetun kohteliaasti, silmät naulittuna naisen silmiin.<br />
<br />
Se kohottaa liian terävästi piirrettyjä kulmakarvojaan aavistuksen, siirtyy aurinkoisesti hymyillen syrjään ja osoittaa kädellään antamansa tilan.<br />
<br />
— Totta kai, ole hyvä.<br />
<br />
Naisen ääni on huomiota herättävän hiljainen verrattuna omaan kuulutukseeni ja minun pokkani on pettää. Tönäisen vahingossa pöytää siirtyessäni naisen ohi ja kiitos huuliltani putoaa heiveröisenä lattialle. Samalla hetkellä kun olen ohittanut naisen, se laskee kohotetun kätensä ja antaa sen hiipiä juuri ja juuri koskettaen lanteilta reidelleni kulkevaa reittiä alas. Vedän terävästi henkeä mutta saan itseni pysäytettyä ennen kuin käännähdän kavaltaen hämmennykseni. Hapuilen askeliini rytmin ja laitan lanteeni keinahtelemaan lähestyessäni sydän pamppaillen baaritiskiä. Tekee mieli marssia saman tien ulos koko läävästä, mutta sen jälkeen en voisi enää näyttää naamaani siellä. On pakko rauhoittua.<br />
<br />
Miksi se saa minut niin hermostuneeksi? Päteähän se vain yrittää. Tai sitten se on niitä säälittäviä myöhäisherännäisiä, jotka pervoilevat ympäriinsä kuin pahaiset teinit että kerkeävät ennen kuin kuolevat. Yrittää nyt sitten muka herutella minua saadakseen uuden rastin panobingoonsa. Infoa sinulle nainen: mä en alistu kenellekään jolla on tuollaiset kulmakarvat.<br />
<br />
Palatessani pöytään lonkerolasiani puristaen nainen on jo täysin sulautunut porukkaan. Se osallistuu keskusteluun, katsoo kätkeytymättä silmistä toisiin ja nauraa heleästi aina oikeassa paikassa. Niin kuin se olisi tuntenut koko ikänsä ihmiset, joille on vasta äsken kertonut nimensä. Se on jättänyt viereensä sohvalle tyhjän tilan, minun on istuttava siihen. Nainen seuraa liikkeitäni hymyillen ja sen tuoksu kiertyy käsivarren lailla ympärilleni kun istun alas. Mä tahtoisin pois. Yritän saada keskustelusta kiinni, mutta se ei tunnu käyvän järkeen, se etenee luonnottoman nopeasti. Ymmärrän lauseen sieltä, toisen täältä, eivätkä ne vastaa toisiinsa. Annan periksi, annan keskustelun mykistyä taas. Seuraan sitä vain katseeni suunnalla, odottaen hetkeä jolloin olisi jo luontevaa lähteä kotiin.<br />
<br />
Yhtäkkiä tunnen vieressäni hiljaisuuden. Nainen on kysynyt minulta jotain. Säpsähdän ja katson kauhuissani ympärilleni, mutta muut jatkavat mykkää keskusteluaan, eivätkä odota minun vastaustani. Nainen laskee kätensä pehmeästi käsivarrelleni ja kumartuu puoleeni huolestuneen näköisenä.<br />
<br />
— Elisa? Onko kaikki hyvin?<br />
<br />
Voi luoja tuo luuska alkaa tosissaan käydä minun hermoille. Miksei se voi vain antaa olla?<br />
<br />
— On tietysti, väsyttää vaan. Mä taidan lähteä tän jälkeen kotiin, nyökkään kohti koskematonta lonkeroani.<br />
<br />
Nostan lasin huulilleni nykäisten käsivarteni naisen kosketuksesta ja huuhdon kerralla puolet juomasta nieluuni. Nainen tutkii minua katseellaan, minä tunnen sen, mutta juuri silloin pöytäseurueessa pulpahtaa nauru johon tartun kuin hukkuva. Nauran mukana teeskennellen tietäväni mikä on hauskaa, eikä nainen enää häiritse minua.<br />
<br />
Mä en ollut valehdellut, mä olen aivan helvetin väsynyt. Minusta tuntuu, etten jaksa jalkojani nostaa, kun avaan pubin oven ja katuvalojen himmeä hehku kaatuu päälleni. Kotiin on vähemmän metrejä kuin seuraavalle taksitolpalle ja silti minusta tuntuu, etten selviä matkasta. Lupaan itselleni kolme jaksoa käsikirjoitettuja ihmissuhteita ja voimakkaan kontrastin kaunistamia ihmisiä jos vain kävelen nyt reippaasti heti kotiin, enkä jää haukkomaan henkeeni pakokaasua ja tupakansavua vieraiden ihmisten keuhkoista. <i>Ei nyt</i>.<br />
<br />
Kevyt kosketus laskeutuu olkapäälleni ja käännyn kannoillani kavahtaen kuin olisin saanut puukon selkääni. Se on se nainen, voi nyt vittu jo.<br />
<br />
— Anteeksi, en mä tarkoittanut säikyttää. Mä yritin huutaa mutta sä et kuullut. Mä asun kans täällä päin, voidaan mennä yhtä matkaa.<br />
<br />
Nainen hymyilee sovittelevasti ja mittaa minua katseellaan. Ravistelen itseni ilmeettömäksi.<br />
<br />
— Mennään vaan, mutta mä asun kyllä jo tossa ihan kulman takana.<br />
<br />
Meidän askelemme tahdistuvat toisiinsa. Nainen yrittää avata keskustelua, tekee tottuneesti tiettyjä pistoja, kysyy päivästäni ja kommentoi ystävällisesti, mutta mä olen taas unohtanut sen pelin säännöt. Vastaan kun kysytään, vastaan välillä väärin, vaivun hiljaisuuteen toivoen sen loppuvan.<br />
<br />
— Mä asun tässä.<br />
<br />
Se on ensimmäinen asia jonka sanon oma-aloitteisesti ja enemmän kuin mielelläni. Käteni on jo laukkuni vetoketjullisessa sisätaskussa, avaimet valmiina otteessa.<br />
<br />
Nainen nyökkää. Se voisi esittää jotain tyhjänpäiväisiä kommentteja talosta ja sijainnista ja siitä miten kiva oli kun. Mutta se ei tee niin. Se katsoo minua voimakkaiden sankojensa takaa liian suoraan, niin suoraan että minua paleltaa. Luulen, että sen silmät on vihreät.<br />
<br />
— Sä olet Elisa tosi kaunis, se sanoo aivan hiljaa.<br />
<br />
Minä kiitän katsomatta silmiin, lukitsen naisen tuoksun oven ulkopuolelle ja katoan kiroillen portaikkoon.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-90416320833756014692015-10-16T19:42:00.000+03:002016-04-02T17:39:31.072+03:005. HäpeäkeittoSeuraavat päivät kuluivat kuin siivillä. Omalla tavallani
olin kyllä surullinenkin, vaikka en täysin osannut selittää itselleni miksi.
Kuitenkin päiväni täyttyivät pitkälti tunteesta, että olin vapaa hengittämään.
Saatoin mennä ja tulla oman mieleni ja tahtoni mukaan, voisin lähteä vaikka
kalaan hetken mielijohteesta. Tuntui, että näin koko maailman uusin silmin.
Löysin ystävistäni ja työkavereista uusia positiivisia piirteitä, jotka hieman
pelottivatkin minua, mutta jatkoin hengittelyä.<br />
<br />
Muutamat harvoista tosiystävistäni tuntuivat olevan todella huolestuneita, mutta uskoivat tai
ainakin hiljentyivät, kun kerroin vihdoin eläväni. Ostin kuntosalin jäsenyyden
vuodeksi ja käytin heti toisen kaupanpäällisiksi tulleista personal
trainer -tunneista. Traineri vakuutti minut siitä, että kumpuni häviäisi parissa
kuukaudessa ja minä uskoin häntä ja myös itseeni.<br />
<br />
En enää ollut niin
herkkähipiäinen, tiukkapipoinen jännittäjä kuin muutama viikko aikaisemmin ja
pidin kovasti suunnasta, johon olin menossa. Kerran töissä säikäytin itseni
tuijottamasta assarimme takamusta hänen kyykkiessään kopiokoneella. Aikaisemmin
olisin tuskin koskaan toiminut näin, mutta nyt puhalsi uusi lämmin jatkuva
tuuli, joka osui myös nivusiini. Onneksi säpsähdin ja ehdin pyyhkiä kuolat
suunpielestäni ja jatkaa matkaani, ennen kuin minut huomattiin. Ehkäpä
kirsikkana kakkuni päällä pysähdyin yksi ilta juttelemaan Holopaisen kanssa
pensasaitamme ylitse sillä seurauksella, että lupasin mennä hänen kanssaan
saunaan joku ilta. <br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Helenan kanssa otin asiallisemman linjan. Tein itselleni selväksi, että hänen
loukkaamisensa ei edistäisi omia asioitani ja suunnitelmiani mitenkään. Halusin
asunnostamme ja Helenasta eroon mahdollisimman nopeasti ja nätisti. Päätin
kommunikoida hänen kanssaan ainoastaan omaisuuden jakoon liittyvistä asioista,
mikä tuntui häiritsevän häntä kovasti. Olin huomaavinani, että hän oli
selvästi yllättynyt ja jopa ärsyyntynyt uudesta olemuksestani ja kiinnostukseni
aiheista, ja se antoi minulle lisävoimaa. Muutaman kerran hän yritti aloittaa
keskustelua kuulumisistani, mutta ystävällisesti ohitin hänet. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Onneksi
suurimman osan ajasta hän vietti muualla kuin kotonamme, ja silloinkin kun hän
oli kotonamme, annoin hänen nukkua sängyssämme ja luukutin pleikkaria pitkälle
yöhön. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kerran yhtenä kiireisenä aamuna hän sai tokaistua</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
– Etkö halua edes tietää kuka se oli?<br />
– Ei kiinnosta, vastasin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun samaisena iltana kannoin mäyräkoiraa ja
kerroin lähteväni Holopaisen kanssa saunomaan.<br />
<br />
Töissäkin kaikki sujui vähintään yhtä väkevästi. Onnistuin jopa hiljentämään
melkein koko neuvotteluhuoneen yhdessä osastopalaverissamme. Kyseisessä
palaverissa on lopussa aina pieni epämuodollinen osuus, jossa pomomme yrittää
keventää osastomme tunnelmaa. Tässä tilaisuudessa hän antaa läksiäislahjan
työpaikkaa vaihtaville, toivottaa uudet vastaavasti tervetulleiksi tai haluaa, että me kaikki taputamme, jos joku on mennyt vaikka naimisiin tai saanut
perheenlisäystä. Minun kämmenpohjani hikosivat palaverin kliimaksia
odottaessani.<br />
<br />
Kuinka sattuikaan, samaan palaveriin oli mahtunut kaksi uutta työntekijää sekä
yksi juhlistettava perheenlisäys. Markkinoinnin Jaakko sai raikuvat
aplodit vaimonsa jakautumisen johdosta. Pomoni oli selvästi päättänyt vaihtaa
oikean ihmisjohtajavaihteen päälle ja kehotti meitä kaikkia vuorollaan
kertomaan muutaman sanan itsestään uusille työntekijöille. Huomasin, kuinka
suurin osa osallistujista olisi halunnut valua pöydän alle, ja taisi pari niin
tehdäkin. Muutama sai puskettua itsestään ulos nimensä, toimenkuvansa ja
jonkinmoisen kuvauksen perhesuhteestaan tai harrastuksistaan, loput ei oikein
sitäkään. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Omalla vuorollani nousin seisomaan niin kuin tapana oli ja kerroin, että olin tässä hiljan löytänyt vaimostani aivan uusia puolia, ja koska nämä
puolet olivat -sanoisinko kovin äänekkäitä- niin olen hakemassa avioeroa. Pidin
pienen tauon ja katselin ympärilleni työkavereitani, joita tuntui kovasti
kiinnostavan kenkiensä kärjet ja kännykät. Annoin kiusallisuuden laskeutua koko
tilaan, kunnes jatkoin kertomalla, että tilannehan on, jos en sanoisi ihan yhtä
iloinen kuin uuden elämän syntymä, niin melkein ainakin, joten eikös annettaisi
minullekin aplodit. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kiusallisuus todella tunkeutui keskuuteemme, mutta onneksi
vanhaan sotaratsuuni Jarkkaan voi aina luottaa. Hän nousi takarivistä
spontaanisti etukäteen sopimatta seisomaan. Hän vihelsi ja taputti
vimmatusti häpeilemättä ja sai kaikki muutkin edes vähän koskettamaan käsiään.
Jarkka vielä varmisti, että viesti meni perille huutamalla <i>Äijä</i> oman
taputuksensa välissä. Tosiystävät ovat tosi ystäviä, vaikka häpeässä
keittäisi. Iskin Jarkalle silmää, mutta hän soitti sotatorveaan sen verran
antaumuksella, ettei hän huomannut elettäni. Tästä purkauksestani huolimatta
tai jopa siitä syystä nämä kaksi uutta työntekijää ovat meillä vieläkin töissä. Mikä
merkillisempää samainen avautuminen lähensi minua ja assariamme, vaikka en sitä
sillä hetkellä ymmärtänytkään.</div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-36445959894673633702015-10-13T13:35:00.001+03:002016-04-02T17:38:20.787+03:004. Näkymätön miesAurinko luo valoaan tänä aamuna vaivaantuneesti käsiään väännellen. On ilmeistä, että se tekisi mieluummin jotain muuta kuin lämmittäisi tämän taliaivoilla ja tyhjäntoimittajilla täytetyn pallon kannikoita, mutta tekee sen kuitenkin olosuhteiden pakosta.<br />
<br />
Minä kiskon raivoisasti lakanoita irti vuoteestani. Olin nukkunut yöni sohvalla vilttiin hautautuneena, en ollut tahtonut peitellä itseäni häväistyksen hajuun sängyssäni. Tarttuessani peiton reunaan kouraani osuu Nötkötin miehuutta peittänyt kalvo. Olen ohikiitävän hetken halukas oksentamaan sisälmykseni parketille.<br />
<br />
Riepotettuani raadon roskikseen yritän urheasti löytää asioiden valoisaa puolta. Voisivathan asiat olla huonomminkin, vaikka minä itse en satukaan keksimään että miten. Kuka hyvänsä sitten onkin ihmislasten vastuksista vastuussa, on joka tapauksessa taatusti tyyppi joka tarvittaessa keksii. On syytä pitää mieli nöyränä niin kauan kun se ei toteuta niitä visioitaan. Laitan Moccamasterin hyräilemään rauhoittavaa säveltään ja yksinkertaisesti päätän, että tämä on aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin päivä, vaikka se eittämättä olisi voinut vahvemminkin alkaa. Eilisissä ne valuviat on.<br />
<br />
Puhelin karistaa varovasti kurkkuaan käsilaukkuni pohjalla pyytäen osakseen huomiota. Penkoessani sitä käsiini esitän pyhän rukouksen, ettei se vain toimittaisi Nötkötin asiaa. Minun mielenterveyteni ei kerta kaikkiaan kestä, jos se nyt haluaa jollain tavalla avautua eilisestä.<br />
<br />
”Plz, send some pics of boobs.”<br />
<br />
Se on Tomi, olisi pitänyt arvata. Tähän aikaan lauantaiaamusta se on aina jo virkeä ja valmiina nauramaan kaikelle ja kaikille koko kaikkeus sylissään sievästi kehräten, oma takki ja taskut tyhjinä kuin kaupungin kadut viimeistenkin pilkkujen himmennyttyä. Lasken satiinisen yömekkoni olkaimet, räpsäytän kuvan rintavarustuksestani ja palautan pallot saman tien lähettäjälle. ”Ole hyvä!” Siitäs saat, senkin pikku paskiainen, tuota et takuulla osannut odottaa. Tomin vastaus viipyy vain muutaman sekunnin.<br />
<br />
”Kiitos!”<br />
”Laitetaanko pillukuva myös?”<br />
”Ei makeaa mahan täydeltä..?”<br />
”Erinomainen valinta. Ootko kotona jos tuun käymään?”<br />
<br />
Tuntuu paremmalta idealta hakeutua ihmisten ilmoille kuin koittaa pidellä päivänpaistetta paskakasassa omin voimin. Käyn pikaisesti suihkussa ja alan valmistautua. Olo on huomattavasti keveämpi heti kun olen saanut pestyä viimeisetkin Nötkötin jäämät iholtani. Pieni jälki reidessä huutaa katsomaan takaa myös, mutta minä en tahdo. Se, mikä yleensä on kipinöitä pimeässä, on nyt silkkaa saastaa ihon alla. Minä en katso siihen vaan ryhdyn rutiininomaisesti peittämään puutteitani. Maalaan silmäni mantelimaisiksi ja sidon hiukseni huolellisesti kauniille ranskanletille, vaikka ei huvittaisi. Minulla ei ole aikomustakaan näyttää siltä, että maailma olisi jollain tavalla minuun kolahtanut.<br />
<br />
Matkalla aurinko on edelleen saita, mutta jokaisen suomansa säteen se suuntaa suoraan minun silmiini bussin nuokahdellessa eteenpäin. Pysäkiltä perille linnut seuraavat kirkuen ja silti pätkääkään piittaamatta, ne liitävät kaikkiin suuntiin mutteivät mitään kohti.<br />
<br />
Tomin ovi on auki käytävään ja koko portaikko haisee ilmapallolta. Sen kämpässä on kumia joka puolella, minun päätä alkaa särkeä jos olen siellä liian kauan. Astelen sisään korot kopisten ja kuulen huuliharpun soittoa Nick Caven melankolian yli. Viimeksi kun kävin, Tomi soitti banjoa. Se on juuri sellainen, ottaa jotain käsiinsä niin kuin se olisi aina niissä ollutkin ja sitten ilman sen kummempaa syytä heittää pois.<br />
<br />
Me käytiin Tomin kanssa muutama vuosi samaa ala-astetta kun oltiin lapsia. Pari vuotta sitten törmäsin siihen bileitten bäkkärillä kun se kiskoi jotain kokovartalokondomia päälleen, ja siitä lähtien me ollaan vietetty aika paljon aikaa yhdessä. Arvostan sen seuraa erityisesti siksi, että sen takia ei koskaan joudu teeskentelemään hääbingon olevan hauskinta mitä voi juhannusaattona tehdä, tai kuuntelemaan keskustelua ovulaatiotesteistä niin kuin se olisi rahaa omaan pankkiin.<br />
<br />
Mä en oikeastaan tarkalleen tiedä, miten Tomi sitten on elämässään epäonnistunut. Se on kai vaan niin naurettavan älykäs kaveri, ettei saa koskaan tehdyksi mitään järkevää. Sillä on minun mielestä jokin tyhjänpäiväinen tutkinto jo ennestään, mutta nyt se lukee ties monennettako vuotta kirjallisuustiedettä. Sen gradussa on kaksitoista lukua valmiina eikä se vain suostu lopettamaan. Se huvittaa itseään enimmäkseen viettelemällä Kalevala-koruja keräileviä tulevia äikänopettajia pettämään poikaystäviään, tai soluttautumalla eri porukoihin ja tekemällä ne sitten naurunalaiseksi naruttamalla ne omiin normeihinsa. Viime viikolla se oli juonut punaviiniä ja polttanut suitsukkeita joidenkin postmodernistiseen proosaan hurahtaneiden taidefanaatikkojen kanssa ja oli saanut ne suututettua niin, että joku oli tuohduksissaan unohtanut hattunsakin. Musta, muhkuraiseksi kulunut lierihattu täynnä kissankarvoja.<br />
<br />
Nyt Tomi istuu sohvalla se samainen hattu päässään pelkät lateksihousut jalassaan saumoja koettelevassa risti-istunnassa ja soittaa sitä helkkarin huuliharppua. Se on kuin Nuuskamuikkunen jossain perverssissä performanssissa. Minun katseeni osuu sen tietokonepöydälle, jolla seistä tönöttää imukuppijalallaan sen kummempia kursailematta puistattavan paksu anaalitappi liukuvoidepurkki kyljessään.<br />
<br />
— Hyvin oot runkannu..?<br />
— Erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Jos haluat kahvia niin se on loppu. Maitoa on.<br />
<br />
Minä pujottelen kaikenlaisen merkityksettömän irtaimiston lävitse kohti sohvaa ja kaivaudun sen toiseen päätyyn PVC:llä päällystettyjen sohvatyynyjen keskelle. Tiedän kokemuksesta, että on turha yrittääkään avata keskustelua sen enempää. Tomi tekee sen kyllä kun kokee sen riittävän mielekkääksi. Tänään se tapahtuu yllättävän pian.<br />
<br />
— No miten ne treffit meni? Tomi on puhaltelevinaan pölyjä harpustaan.<br />
<br />
Mistä pirusta se tietää? En minä ollut puhunut sille mitään. Minulla oli ollut pieni etiäinen, ettei ilta välttämättä olisi sellainen suksee, että siitä tekisi mieli tarinoida jälkeenpäin. Ymmärrän kuitenkin omaa parastani sen verran, etten lähde Tomin tietoa kyseenalaistamaan. Se on sellainen pahuksen Sherlock, että jos se jotain on tietävinään niin se myös tietää, ja on usein armollisempaa olla kuulematta miten. Alan vastahakoisesti kertoa Tomille Nötkötistä, kaipa tällaiset traumat on kuitenkin pitemmällä tähtäimellä parempi puhua auki kuin padota sisäänsä. Pienemmästäkin nöyryytyksestä on takuulla vaivuttu psykoosiin.<br />
<br />
Jostain syystä farssi tuntuu olevan Tomin mielestä varsin nautittava. Päästyäni narratiivissani kliimaksiin jota ei koskaan tullut, Tomin kasvot suorastaan loistavat.<br />
<br />
— Niin että olit vähällä saada seksiä mutta selvisit selkäsaunalla?<br />
— Nauraa partaansa hän, joka on koko aamupäivän vemputtanu kumihanskaan.<br />
— Mä sentään saan stondiksen aikaan.<br />
— Olisit perkele hiljaa välillä.<br />
<br />
Tomi kohauttaa olkapäitään ja nostaa harpun takaisin huulilleen. Huomaan miten se vilkaisee minua kulmiensa takaa, pelkää menneensä ehkä sittenkin liian pitkälle, niin kuin minä en muka vittuilua ymmärtäisi. Nyt minua oikeasti alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän. Tomi on mahtava tyyppi, mutta mä en tajua miksi sen pitää olla tuollainen saatanan lammas aina joskus. Käsken sitä lopettamaan luimistelunsa ja miehistymään. Se ei ole kuulevinaan, soittaa vain. Tunnelma on nahkeampi kuin käsivarteeni liimautuva sohvatyyny, ja alan harkita kotiinlähtöä.<br />
<br />
Kaiuttimissa <i>Fifteen Feet Of Pure White Snow</i> vaihtuu Pariisin Kevääseen. Tomi kuuntelee mielellään mitä tahansa, missä ihmisillä on tavalla tai toisella ikävä olla. Nyt se laskee huuliharppunsa mietteliäänä syliinsä ja katsoo ikkunaan, vaikka siitä näkyy vain parin sentin kaistale lateksiverhon lomasta.<br />
<br />
— Tuo Tuunela on aivan älyttömän fiksu jätkä. Oletko sä koskaan ajatellu, ettei sua oikeastaan ole olemassakaan, että se mitä sä luulet olevasi on pelkästään sun omaa mielikuvitusta. Sä et yksinkertasesti ole totta niin kauan kun sä et ole sitä jonkun toisen kanssa. Ja sitten sä saatatkin huomata, että olet koko ajan ollu ihan joku muu kuin sinä.<br />
<br />
Se koettaa taas ärsyttää minua, saada minut tuntemaan itseni tyhmäksi kun en käsitä mistä helvetistä se puhuu. Se on sen tapa tarjota sovintoa ja mä tartun siihen.<br />
<br />
— Etkö sä omasta mielestäs ole jo vähän liian vanha rakastumaan runoilijoihin?<br />
<br />
Tomi katsoo minuun ja piilottelee huojennusta hymyssään. Se näyttää hetken jotenkin pohjattoman surulliselta, vaikka sillä on hymynsä yhä kasvoillaan. Ehkä se on oikeassa sen Tuunelansa kanssa. Ei ainakaan tuollaisia kuin se ole oikeasti olemassakaan.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-62562714286759715792015-10-10T22:04:00.003+03:002016-04-02T17:37:42.259+03:003. Huomaamattomia muutoksiaKatsoin krapulaista ja pöhöttynyttä silhuettiani
hotellihuoneen peilistä, ja puistatus ei tullut pelkästään huonosta olosta.
Päässäni jomotti kansallisjuomamme rippeet ja korvissa soivat Helenan kiimaiset
kiljahdukset. Voiko aamu enää paremmin alkaa? Tuhannet kysymykset sinkoilivat
päässäni. Niiden ensimmäinen sana oli miksi tai mitä. Kun suomalaista
miestä henkisesti lyödään, hän joko kävelee pihalle ja ampuu perheen koiran tai
vetää rankasti viinaa. Tajusin, että viina tekee tulevaisuuteni paljon hankalammaksi
ja koiraa en omistanut, joten nyt oli uuden suunnitelman aika.<br />
<br />
Nostin katseeni
uudestaan peiliin ja katselin ehkä ensimmäistä kertaa vuosiin itseäni
kriittisesti. Surulliset silmät, parransänki, kaulassa roikkuva Helenalta saatu
kalakoru, hieman roikkuvat miesboobsit ja pieni kohouma vatsanseudulla.
Helvetin komiaa, eikös? Pahinta ehkä kuvassa oli kuitenkin se, että näin se
läpi. Tajusin, että peilistä katseleva mies ei ollut ollut onnellinen vuosiin,
vaikka hän on saattanut niin luulla. Koko elämäni oli ollut esittämistä,
hymyilemistä, käsi kädessä kävelyä jonkun paremman tulevaisuuden puolesta, mikä
ei ollut minun suunnittelemaa eikä edes haluamaa. Puistatus kävi uudestaan läpi
kehoni ja repäisin kaulakorun kaulastani ja tiputin sen kossupullon kaveriksi
roskakoriin. Haluaisinko jatkaa elämääni tällaisena mitättömänä hiirenä, vai
olisiko korkea aikaa täyttää koko henkinen viehepakkini uusilla kiiltävillä
ajatuksilla. Oliko minulla enää oikeasti mitään menetettävää?<br />
<br />
Uuden itseni tunnossa kävin kylmässä suihkussa, ajoin parran ja rakensin itseni
niin freesiksi kuin se yön ryypätystä lähtökohdista oli mahdollista. Oman
henkisen rappiotilani hyväksyminen oli selvästi helpotus ja tunsin kuinka oloni
oli jo paljon kevyempi. Uskalsin ajatella omia ajatuksiani ja huomasin kuinka
monet aikaisemmin uinuneet haaveeni alkoivat heti nostaa päätään. En antanut
itseni hämääntyä siitä, etteikö edessäni olisi avioeroprosessi, joka varmasti
saattaisi äityä rumaksikin, ja ymmärsin, että jos en nyt ota uutta asennetta,
niin minua viedään jälleen kuin pässiä narussa. Hotellin aamupalalla
suunnitelmani alkoi hahmottua päässäni.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Tekstasin töihin että sain sopimuksen tehtyä, mikä minun piti oikein varmistaa
paperista, ja kerroin tulevani tänään hieman myöhässä. Pomoni vastaus oli
epäuskova ja hän uteli, paljonko olin joutunut antamaan periksi. Mieleni teki
vastata, että suunnilleen koko elämäni, mutta vastasin asiallisesti että
ainoastaan vähän hinnasta, mikä sekin oli vale, mutta saanpas pomoni
yllätettyä.<br />
<br />
Ajoin kotiini kuunnellen pitkästä aikaa Radio Rockia ja pyyhin samalla muut
tallennetut kanavat autoni soittimesta. Toivoin että Helena ei olisi kotona,
sillä muuten joutuisin muuttamaan suunnitelmaani. Silti en pelännyt mitä
tulevan pitää, vaan päinvastoin halusin syöksyä ensimmäisten joukossa
etulinjaan. Lampsin isännän elkein sisälle ja talo huusi tällä kertaa
hiljaisuutta. Keittiön pöytä oli siivottu ja hääkuvamme hävinnyt. Vilkaisin
vaistomaisesti sen tyhjää paikkaa seinällä. Kävelin suoraan olohuoneemme
lipastolle ja kaivoin esiin digikameramme. Tyhjensin muistikortin, joka oli
täynnä vehreitä sisustus- ja luontokuvia. Aloitin kuvaamisen. Kävin asuntomme
läpi metri metriltä ja kuvasin joka ikisen kipon, kupin, kirjan ja taulun, käytännössä
kaiken millä saattaisi olla jotain arvoa. Pleikkaria ja kalastusvälineitäni en
kuvannut ja itse asiassa kannoin ne varuiksi auton takakonttiin. Katalista
nartuista ei tiedä mitä ne keksivät.<br />
<br />
Lyödessäni takaluukun kiinni huomasin Helenan keltaisen VW-kuplan saapuvan
rikospaikalle. Pidä nyt perkele pää kylmänä. Nojailin mahdollisimman viileästi
autoni konepeltiin Helenan astuessa autostaan ulos. Hän oli selvästi valinnut
hyökkäyksen, ehkäpä se sai hänet tuntemaan itsensä vahvaksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Tiedätkö että olet yksi pienimulkkuinen vätys?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Yritin esittää hymyillen pohtivaa, ikään kuin esitetty kysymys olisi suurikin
arvoitus. Sain ivallisesti vastattua:</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Tiedätkös, että pahoittelen, mutta R-kioskilla oli Kotivinkki loppu. Ostin
kuitenkin Tosi elämää -lehden ja pikaraskaustestin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Helena avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ilmeisesti säikähti itsevarmempaa
otettani ja marssi mumisten ohitseni sisälle. Annoin hänen hetken odottaa ennen
kuin menin perässä. Helena nojaili kädet puuskassa keittiön pöytäämme.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää, vaan sinä olet teoillasi ajanut
meidät tähän tilanteeseen. Tiedätkös minä en ole saanut olla nainen tässä
suhteessa, vaan ainoastaan äiti sulle ja sä olet kuin joku pikkupoika. Ja mitä
helvettiä sä edes teet täällä?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Näytänkö minä hirmuisesti siltä että odottaisin anteeksipyyntöä? Sinähän olet
tehnyt minulle parhaan palveluksen ikinä. Ja jos et muista, niin tämä on myös
minun kotini.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Harjoittelin viimeisen sanan sanomista ja lähdin lauseeni loppumisen jälkeen
pikaisesti kohti yläkertaa ja vaatekaappiani.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Nyt pysähdyt ja tulet tänne juttelemaan, pulpahti Helenan suusta käskevästi
kuin vanhasta muistista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Keskustelun taso ei paljoa motivoi, vastasin hiljentämättä vauhtia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Vittu sä mitään tasoista tiedä.<br />
<br />
Solvaukset jatkuivat selkäni takana matkalla yläkertaan. Makuuhuoneessa riisuin
itseni alastomaksi ja pistin vaatteet pyykkikoriin. Astuin uudelleen suihkuun,
mutta otin varuiksi sekä lompakon, avaimet että kännykän mukaan kylpyhuoneeseen
lukon taakse. Annoin kylmän suihkun liottaa kuumaa mieltäni ja lupasin
itselleni hoitaa keskustelut Helenan kanssa jatkossakin samalla viileydellä ja
huumorilla. En välittänyt käyttää pyyhettä astuessani myöhemmin takaisin
makuuhuoneeseen ja onnekseni Helena odottikin minua aviovuoteessamme istuen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mukava nähdä sinua välillä vaatteet päällä vuoteessamme, tokaisin matkallani
vaatekaapille.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Vitun pikkupili, mitä sä oikein haluat?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— En yhtään mitään sinulta. Vai ottaisitko suihin, vanhojen muistoksi tai
vaikka säälipanoksi?Vahvistin kysymystä heiluttaen helikopteria.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
— Haista vittu!</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Itse asiassa tuossa on ideaa. Sitä kun ei ole voinut tässä suhteessa
tehdäkään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Sain puetuksi puhtaat vaatteet hiljaisuuden vallitessa. Yritin kuitenkin jatkaa
hieman rakentavassa sävyssä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Kun olet selvästi työstänyt eroa jo pidempään, niin mikä ajatus sinulla on
tästä asunnosta?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— No mikäs sulla itelläs on?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Ilmeisesti kysymykseni oli liian vaikea, koska vastasit kysymyksellä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— No… Minulla on joitain suunnitelmia, mutta kuulisin ensin sinun ajatuksesi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Sinänsä mun mielipiteellä ei ole sinulle mitään etua. Minä en tätä asuntoa
halua enkä kaipaa. Joten laitamme tämän myyntiin. Minulle on sama ostatko oman
puolikkaasi vai myydäänkö koko talo. Ilomielin soitan välittäjälle vaikka
tänään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Voinen miettiä pari päivää?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Ole hyvä vaan, sovitaanko loppuviikko? Minä muuten vietän yöni täällä ja
tuossa vuoteessa. Toivottavasti vaihdoit petivaatteet?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Uskon saavani kuvioni selväksi loppuviikon aikana ja toivon, että voimme
omaisuuden jakaa nätisti. Täällähän on paljon minulle kuuluvia tavaroita?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Näistä tavaroista ei kuulu mikään lähtökohtaisesti sinulle sen enempää kuin
minulle. Toivottavasti ymmärrät sen. Kuulin muuten että olet saanut uuden
duunin?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Mitä sä horiset?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Juu, kuulin useasti että näin olisi käynyt?</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Nyt olet kyllä kuullut väärin. Lopeta vittuilu.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
— Eilen kyllä kuulin aivan selvästi, useasti ja todella painokkaasti.
Ymmärtääkseni sitä duunia kutsutaan huoraamiseksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Käännähdin ja lähdin töihin. Aloin selvästi oppia viimeisen sanan sanomista.</div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-953451201596854242015-10-08T13:27:00.000+03:002016-04-02T17:37:13.653+03:002. Nötkötti<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Katson eteisessäni maihinnousukenkiään riisuvaa miestä ja mietin, miksi en ostanut viskiä sillä rahalla jonka tuhlasin sokerointiin tätä iltaa varten.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Tapasin tyypin lyhyesti joissain bileissä kuukausia sitten ja se on siitä lähtien tasaisin väliajoin sinnikkäästi kärttänyt tapaamista. Kaveri on mielenkiintoinen kuin sellofaanipussi ja verrattain vastenmielinen, mutta sentään harmiton. Mä sanon sitä Nötkötiksi. Sillä on ahvenen auktoriteetti ja persevako pysyvästi viisi senttiä housujen vyötärön yläpuolella. Sen elopaino on kuitenkin riittävä herättämään edes jonkinlaista pelonsekaista kunnioitusta, samaan tapaan kuin jollain suurella villieläimellä. Hirvellä esimerkiksi. </span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Olin optimistisesti olettanut kaverin kartuttaneen karismaansa sitten viime näkemän, koska puskaradion tiedotteiden mukaan sillä on sittemmin ollut pari aika tyytyväistäkin subia. Huomaan toiveeni turhaksi heti kun hikeen sekoittuneen Axen lemu luikertelee luokseni ja tunkeutuu sieraimiini. Nötkötti tuuppaa kengännauhojen kanssa touhutessaan siivouskomeron oven auki ja torjuu täpärästi päällensä karkaavan imurin. </span><em style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;">Beggars can’t be choosers</em><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">, muistutan itseäni ohjatessani säikähtäneen Nötkötin olohuoneeseen odottamaan sillä välin kun käväisen keittiössä. Valikoimissa ei tällä hetkellä ole mitään Nötköttiä kummempaakaan ja ainakin se on todistettavasti saanut joitain ruhjeita aikaiseksi, olen nähnyt kuvia. Enempää en illalta enää pyydäkään kuin kunnolla selkääni. Kaadan keittämäni kahvin viemäriin ja kaivan korkkiruuvin laatikosta, iski spontaani mielihalu nauttia vieraani kanssa sittenkin vähän viiniä.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti kertaa turvaohjeistukset kuin lentoemo konsanaan. Sen ääni on monotonista jollotusta ja silmät kuin lautaset kun se koettaa valaa niihin vakuuksia siitä, miten vaarallisten asioiden kanssa tässä nyt ollaan tekemisissä. Hän on hurja kaveri, tämä Nötkötti.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Sä voit sanoa turvasanan milloin tahansa. Turvasanat ovat keltainen ja punainen. Keltainen tarkoittaa, että täytyy hiljentää ja punainen on seis, silloin lopetetaan se mitä ikinä tehtiinkään. Mutta jos sä et muista turvasanoja ja haluat lopettaa, sä voit sanoa myös ”turvasana” vaan, se on ihan ok.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti ystäväni, meillä on pari ongelmaa. Ensimmäinen on se, miten tyhmänä sinä minua pidät ja toinen, sitäkin tuskastuttavampi on se, kuinka tyhmä sinä oikein olet. Jos tämä värikoodi on sinusta todella noin visainen, toivon totisesti että otat taksin jahka painut helvettiin täältä.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötin kalvakat kasvot loistavat harvan, erehdyttävästi häpykarvoitusta muistuttavan leukaparran alla. Se kaivaa raippojansa esiin tohkeissaan kuin pikkupoika Hot Wheelsejä kerhorepusta ja selostaa yksityiskohtaisesti, millaista kipua milläkin välineellä saadaan aikaan ja mikä on optimaalinen tekniikka kunkin käyttämiseen. Kuinka kiehtovaa. Tuntuu kuin olisi vahingossa napannut kioskista matkaansa pornolehden sijaan Tekniikan Maailman. Kerrotko tästä Nötkötti lisää joskus toiste ja jollekulle aivan muulle kuin minulle? </span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötin repusta paljastuu myös muutaman metrin pätkä köyttä. Olen ensimmäistä kertaa tänä iltana kevyesti vaikuttunut. Kappas vain Nötköttiä, köysihän on oikein komeaakin! Sellaista viininpunaiseksi värjättyä juuttia, joka näyttää ihon vaaleutta vasten todella kauniilta. Jokin Nötkötissä oli saanut minut arvelemaan tämän olevan enemmän nippusidetyyppiä kuin japanilaisen estetiikan ystävä, mutta kenties olin sittenkin aliarvioinut tämän avuja. </span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti ohjaa minut istumaan keskelle lattiaa siirtämälleen tuolille ja taivuttaa käteni selkänojan taakse sitoakseen ne kiinni. Se kieputtaa köyttä tovin käsivarsieni ympäri ja alkaa tehdä solmuaan. Minä tunnen sen solmun. Muistan miten äiti opetti sen minulle kun sain ensimmäiset nauhalenkkarini. Nötkötin jatkuvasti huohottavalta kuulostava hengitys pitää pieniä taukoja sen keskittyessä kiristämään köyttä parhaansa mukaan, ja voin miltei kuulla, miten se miettii mielessään: tämä pupu seisoo tässä ja tämä pupu kiertää sen... Ja sitten vielä korvat toiseen kertaan, noin, valmista. </span><em style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;">Voi hyvä Jumala</em><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">. Kenties Nötkötti sittenkin on vaarallisempi persoona kuin luulin, koska minusta alkaa tuntua, etten selviä tästä sessiosta hengissä. En välttämättä tahdokaan. </span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti on näemmä vallantunteensa kukkuloilla astuessaan eteeni ihastellakseen kättensä jälkiä. Se valitsee turhia kiirehtimättä sängylleni levittämistään lyömävälineistä mieleisensä ja alkaa tehdä pientä tilannetta kartoittavaa haastattelututkimusta.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Miten hyvin sä kestät kipua? Lyönkö kymmenen vai kahdenkymmenen sarjoja ensin?</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Valitsen valikoimista jälkimmäisen paketin hetkeäkään empimättä. Näen miten Nötkötti alkaa mittailla katseellaan ihanteellista kulmaa ranneliikkeeseensä ja lopultakin räpsäyttää raipalla reiteeni. Isku kirveltää lähellä ihon pintaa ja huokaisen. Sillä lailla Nötkötti, näytä kyntesi!</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti ei kuitenkaan selvästikään ole nyt tyytyväinen pelivälineeseensä. Se taivuttaa raippaa käsissään, huitoo sillä hetken ilmaa kuin suivaantunut haltijakummi taikasauvaa ja pudistaa päätään. Jokin ei ole nyt optimaalista ja sitähän Nötkötti ei saata sietää. Tuijotan tyyppiä silmät selällään, eihän se voi olla tosissaan. Nötkötti huomaa katseeni ja tulkitsee järkytykseni mitä ilmeisimmin suotta edukseen.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Se oli vasta alkua, narttu! Nötkötti myhäilee valitessaan sängyltä seuraavaa asettaan. Totean mielessäni tilanteen eskaloituneen siihen pisteeseen, että </span><em style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;">jommankumman</em><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">on pian alettava lyödä toista ja lujaa.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti päättää valita toisenlaisen lähestymistavan ja tarttuu lyömävälineiden sijaan wandiin, kaivaa repustaan pitkän jatkojohdon ja alkaa etsiä pistorasiaa. Lähestyessään minua verkkovirtaan kytkemänsä vekottimen kanssa kömpelöllä liikkeellä johtoa suoraksi nykien Nötkötti näyttää jostain syystä huomattavasti uhkaavammalta, kuin hetki sitten raippa kädessään. Se painaa wandin suoraan rutikuivaa pilluani vasten ja ryhtyy poraamaan. Värinä on aivan liian voimakasta eikä minun kehoni ollut kaivannut sitä vielä. Tunnen oloni äärimmäisen epämukavaksi, mutta puren hammasta ja koetan kestää niin kuin mitä tahansa kidutusta. Pian Nötkötti ajaa kuitenkin härvelillään minun sietokykyni yli laittamalla vibraattorin isomman vaihteen silmään ja painamalla sitä kovakouraisesti häpyluutani vasten. Kasvoilleni leviää tuskainen irvistys ja ulvahdan kivusta. Nötkötti arvelee keränneensä voiton kotiin ja sammuttaa sauvan silmät säteillen.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Mitä sanotaan kun Herra pitää narttua hyvänä..?</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Tiedän tekeväni karhunpalveluksen jokaiselle tyttöpololle minun jälkeeni, mutta hätä ei lue lakia. Minun on saatava Nötkötti pois kimpustani keinolla millä hyvänsä. Tunnen itseni nöyryytetymmäksi kuin koskaan oksentaessani kurkustani kuiskauksen: ”Kiitos, Herra”. Jos Nötköttiä nyt jostain voi kehua, niin ainakin se on monin verroin kovempi sadisti kuin tajuaa olevansa. Nötkötti tuntuu yhtä kaikki olevan erinomaisen tyytyväinen itseensä ryhtyessään irrottamaan köyttä käsistäni. Se ei meinaa saada solmua auki.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Tunnen itseni nyljetyksi kun Nötkötti nakkaa minut veltolla liikkeellä vatsalleni sängylle. Se repii alushousujani alemmas ja läimäyttää takapuoltani pari kertaa avokämmenellä. Minä annan kasvojeni hautautua tyynyyn, enkä välitä vaikken saa kunnolla henkeä. Suonissani ei virtaa millilitraakaan jännitystä, odotan Nötkötin seuraavaa liikettä pelkästään pitkästyneenä. </span><em style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;">Löisi nyt jo kunnolla</em><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">. Kuulen miten Nötkötin avainnippu putoaa kilisten lattialle, se on riisunut nahkavyönsä ja kiertänyt sen kämmeneensä valmiina lyömään. Ja Nötkötti lyö. Se aloittaa sarjansa, heiluttaa remmiä harkitusti ja jokaiseen liikkeeseen kieli keskellä suuta paneutuen, kuin toteuttaakseen valmista mestarikoreografiaa parhaan taitonsa mukaan.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Yllätyksekseni huomaan alkavani jossain määrin nauttia esityksestä. Remmi puree pakaroitani nautinnollisen kipeästi, vaikkakin hivenen hermoille käyvän täsmälliseen tahtiin, mutta minkäpä Nötkötti itselleen mahtaa. Iskut kasvattavat voimaansa vähitellen, tuttu kuume leviää ihon pinnalle ja uppoaa sen alle. Tahdon Nötkötin lyövän vielä kovempaa, mutta sen liikennevaloissa ei ollut vihreää, enkä tahdo hämmentää sen heiveröistä mieltä millään, mistä ei ole etukäteen sovittu. Työnnän takamustani kannustavasti sitä kohti, mutta se osoittautuu virheliikkeeksi.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Taitaa huora haluta jotain muutakin kuin piiskaa!</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Nötkötti kamppailee yleisen habituksensa ylittävällä energialla housut jalastaan ja kuulen sen rapistelevan kondomin käärettä auki. Se kaatuu päälleni painavana ja hallitsemattomasti kuin poikki sahattu puu ja hapuilee minua tiukemmin kouriinsa löytääkseen sisään. Mutta jotain on pielessä. Minä en tunne muuta kuin Nötkötin tahmeaksi hionneen ihon itseäni vasten. Nötkötti kohottautuu päältäni ja koettaa hieroa itseään kovaksi, mutta vaikuttaa olevan läpilaho. Lopulta Nötkötti luovuttaa ja heittäytyy selälleen viereeni, kovin järkyttyneenä ja pahoillaan tietenkin. Itse en voi väittää olevani merkittävissä määrin kumpaakaan. Älä Nötkötti välitä, sitä sattuu kaikille tuollaisille kuin sinä.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Olen niin hyvilläni siitä ettei minun tarvitsekaan antaa Nötkötin valuttaa löysää lihaansa sisälleni, että väläytän jopa puolikkaan hymyn lohtua toimittamaan ennen kuin vetoan vessahätään. Minun on pakko saada edes hetkeksi vaivaannuttava vieraani pois verkkokalvoiltani keksiäkseni jonkin tekosyyn, jonka varjolla potkia äijä pihalle mitä pikimmin. En pysty ajattelemaan kun se makaa näivettyneessä miehuudessaan nihkeä ihonsa omaani takertuen. Kiskaisen pikkuhousujeni punaisuuden peitokseni ja poistun huoneesta niin kuin sinne ei jäisi mitään mikä painaa minun mieltäni. Tuo surkimus ei ansaitse tietää miten lujaa minua sen takia vituttaa.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Pamautan pytyn kannen kiinni ja lyyhistyn sille istumaan hiuksiani haroen. Saunan oveen heijastuu haaskattu nainen punaisissa pitseissään, Nötkötti ei ollut edes riisunut rintaliivejä. Rinnassa tuntuu yhtäkkiä raskaalta, häpeä puristaa keuhkoja kasaan ja suussa maistuu suola. Saatana. Mietin, miten voisin mahdollisesti enää vajota tämän alemmaksi ja muistan haaleaksi helpotuksekseni Nötkötin naiset. Niitähän oli ne kaksi, jonkinlainen puolittain polyamorinen järjestely tai luoja ties mitä. Kumpikaan ei mitenkään toivottoman pahannäköinenkään minun käsittääkseni. Niitä minun tässä pitäisi sääliä eikä itseäni. Minä en sentään ole sellainen, joka pyllistäisi huomenna kuvagalleriassa Nötkötin signeeraus pakaroillani, kuvitellen saaneensa jotain missä olisi kehumista. Tukka valuu ärsyttävästi pitkin niskaa, sidon sen sotkuiseksi sutturaksi korkealle päälaelle. Ei tunnu enää tarpeelliselta esiintyä edukseen. Vedän syvään henkeä ja lähden raahustamaan takaisin kohti makuuhuonetta valmistautuen valehtelemaan vieraan silmistäni. </span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">— Tiiätkö mä olin unohtanu ihan kokonaan että mun täytyy...</span><br />
<br style="background-color: white; color: #444444; font-family: trebuchet, trebuchet, Helvetica, sans-serif; line-height: 21.76px;" />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "trebuchet" , "trebuchet" , "helvetica" , sans-serif; line-height: 21.76px;">Mä en näe Nötköttiä. Se on ottanut kerhoreppunsa ja luikkinut tiehensä.</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6836648081145524701.post-69937953109129801042015-10-06T22:05:00.001+03:002016-04-02T17:36:43.586+03:001. KännykkäKoko elämä voi muuttua, kun unohtaa kännykän autotalliin.
Työkaverini oli kiinnostunut ostamaan vanhat talvirenkaani, ja niinpä aamulla
töihin lähtiessäni kävin ottamassa niistä kuvat kännykällä. Töissä hieman
myöhemmin muistin selvästi, että peittäessäni talvirenkaat pressulla, laskin
kännykän vieressä olevalle hyllylle. Ajatukseni harhautuivat renkaiden vieressä
olevaan vanhaan viehelaatikkooni. Hetken mielijohteesta ja rakkaudesta
vanhaan harrastukseeni kyykistyin laatikon viereen ja avasin sen. Harmikseni
huomasin suurimman osan vieheistä ja tarvikkeista olevan ruosteessa. <i>Ensi
keväänä ostan uudet välineet ja aloitan kalastuksen uudestaan.</i> Ehkäpä tämä
pieni haikeus oman rakkaan harrastuksen ruostumisesta aiheutti sen, että kännykkä unohtui autotalliin, enkä huomannut sitä kun vasta töissä, jolloin
olinkin auttamattomasti myöhässä.<br />
<br />
Koska kännykkä on kutakuinkin tärkein työvälineeni, olisin
hakenut sen saman tien kun huomasin sen unohtuneen, mutta en voinut olla pois esimiehen
viikkopalaverista, joten päätin yrittää pärjätä
lounastaukoon asti ilman. Olinpa kerrankin edukseni palaverissa ja keskityin
tyhjänpäiväisiin aikatauluihin, asiakasvalituksiin ja lähitulevaisuudessa
suunniteltuihin kehityskeskusteluihin. Pomoni jopa kehaisi minua palaverin
jälkeen kertomalla olleensa iloinen aktiivisuudestani. Vastasin hänelle hetken
mielijohteesta löytäneeni uudestaan vanhan harrastukseni ja sen antavan minulle voimaa. Hän katsoi minua hölmistyneenä niin kuin aina ja käveli pois. <br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vastailin muutamiin sähköposteihini ja ilmoitin iltapäivän
tulevalle tapaamiselleni kännykän jääneen kotiin, just in case. HR-osasto oli
ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt pitämään kahden päivän koulutusta uusille
työntekijöille, vaikka he tietävät minun vihaavan erityisesti kyseistä
koulutusta ja esilläoloa. Tosin he myös tietävät, että olen huono pitämään
puoliani ja sanomaan ei. Niinpä totutusti vastasin, että pidän koulutuksen
mielelläni. Hieman kadehdin ihmisiä, jotka osaavat seistä tuntemuksiensa takana
ja sanoa, mitä he ajattelevat. He katsovat silmiin, puhuvat selkeästi ja
perustelevat argumenttinsa selkeästi. He myös pärjäävät elämässään loistavasti.
Ehkäpä minä keskityn siis kalastamiseen - siinä olen todella hyvä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suunnittelin hakevani ensin kännykkäni ja jatkavani siitä lounastapaamiseen yhden vaativan asiakkaan luo, jolta tulisin luultavasti
saamaan turpaani kunnolla. Töistä lähtiessäni pomoni heitti minulle tsempit ja
kertoi toivovansa harrastukseni kantavan myös asiakastapaamiseen saakka. Mitä
helvettiä johonkin noin typerään kommenttiin voi vastata? Niinpä heilautin
kättäni merkiksi, että lähden.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Asun pitkälti pankin omistamassa, mutta yhdessä rakennuttamassamme
omakotitalossa vaimoni Helenan kanssa tiukkaan rakennetulla
omakotitaloalueella. Pieni piha on mielestäni etu, sillä pihatyöt eivät ole suurin intohimoni. Tosin pieni piha tarkoittaa myös lähellä olevia naapuritaloja, joita en laskisi eduksi, en ainakaan sitä höpöttäjä-Holopaista, joka munasillaan
pyörii saunasta höyryten pihamaallaan, joka antaa suoraan olohuoneeseemme. Helenan mielestä alue on aivan ihana, vehreä ja reipas, mitä
ikinä se nyt tarkoittaakaan. Hänen mielestään myös alueella olevat muut
nousukkaat luovat sinne menestymisen makua. Pohdin joskus, kuulummeko me hänen
mielestään muihin vai menestyjiin. Ajattelin tosin, että sitä ei kannattaisi kysyä Helenalta itseltään. Menestymisen makua en jaksanut edes pohtia. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta älä käsitä väärin, vaikka leikilläni kirjoitankin ivallisesti rakkaastani. Helena on upea ihminen, ja hänestä tulee vielä upea äiti.
Hän on kaunis, tunnollinen, ahkera ja hauska. Hän pitää kotimme sen näköisenä,
että välillä pohdin, katselenko naistenlehteä vai makuuhuonettamme, ja tämä
lienee kyllä ihan kehu. Hän pitää myös itsestään huolta samalla intensiteetillä
kun olisi kuuluisa lifestylebloggari. Hän liikkuu ketterästi tilaisuudessa
kuin tilaisuudessa ja on sosiaalisesti hyvin lahjakas, josta lienee tullut meidän suhteemme ikioma sanonta - vastakohdat tasapainottavat suhteessa. Joten
en voi valittaa, en edes viiden avioliittovuoden jälkeen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Talomme sijaitsee kapean mutkittelevan tien varressa, jossa on toinen toistaan hienompia taloja vieri vieressä. Ehkä hieman kohtalon ivaa,
että oma talomme oli jäänyt kahden isomman talon varjoon, ja jos ei tiennyt
mistä kääntyä pihatielle, saattoi ajella onnelamme ohitse. En viitsinyt kääntyä
tällä kertaa pihatielle, vaan pysäköin porttimme viereen, josta voisin helposti
jatkaa matkaani. En jaksanut nostaa autotallin vinkuvaa ovea, vaan päätin mennä
eteisen kautta. Työntäisinköhän nyt nousukkaana kaksosrattaita tällä vehreällä
alueella, jos olisinkin aamulla ollut välittämättä vanhasta viehelaatikostani?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Astuin eteiseen, ja samalla korvani rekisteröivät jotain, joka toi ensimmäisenä mieleeni pienen surun ja huolen. Olin kuulevinani Helenan
äänen, yskähdyksen, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että hän oli sairastunut ja
joutunut tulemaan töistä kotiin. Koska kännykkänikin oli autotallissa, niin en
ollut saanut hänen viestiään tai soittoaan. <i>Voi pikkuista, toivottavasti ei
influenssaa.</i> Otin muutaman kiihdyttävän askeleen kohti yläkerran
makuuhuonettamme, mutta rappusilla askeleeni hidastuivat ja pysähdyin uudestaan
kuuntelemaan. Totuus löi ajatuksiini, sillä harvaan influenssaa taitaa kuulua
voihkintaa ja kiljuntaa. Seisoin rappusilla aika pysähtyen, nojasin
seinään ja puhalsin keuhkot tyhjäksi. Koetin hetken järkeillä jotain järkevää
vaihtoehtoa, mutta ajatukseni huusivat tyhjyyttä. Muistin Helenan seksilelut, ja
yritin järkeillä vaihtoehtoa, jossa hän olisi kesken työpäivänsä lähtenyt
kotiimme runkkaamaan itsekseen. Vaikka olisin mieluusti tämän vaihtoehdon
niellyt vieheineen päivineen, niin suuremmalla todennäköisyydellä näkisin
itseni pitämässä täydessä salissa koulutusta uusille työntekijöille
loppumattomia aplodien kera. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siinä hetkessä jokin kivi kääntyi. Kyllä tämäkin kortti on nähtävä. Tiesin jo, miten tämä tulee kohdallani päättymään, mutta en
halunnut jäädä mielikuvieni kanssa valumaan syvempään lattialautojemme väliin.
Viisi avioliitto vuotta takana, johon kuului säännöllistä seksiä, mutta
kertaakaan, en vittu kertaakaan, ollut saanut moista ulinaa irti Helenastani.
Nolona, nöyryytettynä, lyötynä ja peloissanikin otin hiljaisia askelia kohti
makuuhuonetta, jonka äänet nousivat askelteni tahtiin. Onkohan tässä joku
käsikirjoitus ja hyvä kapellimestari, joka ymmärtää koska on täydellisin
kliimaksin paikka? Käsi täristen oven kahvalla pohdin, lähtisiköhän kiimaisesta
possusta samanlainen ääni? Arvelin että rakas vaimoni voittaisi senkin kisan.
Työnsin oven auki hiljaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En tiennyt mitä odottaa, ja miten olisinkaan, sillä pääni oli
tyhjä. Astuin tilanteeseen, jota oli mahdotonta suunnitella etukäteen. En edes
tiennyt, hyppäisinkö mahdollisen miehen kimppuun vai kenties naisen.
Heittäisinkö arvokkaan nykydesigniä edustavan Carambola-maljakon päreiksi pitkin seiniä? Maljakon, joka oli sitä paitsi minusta aina näyttänyt läjältä lumpeita. Oksentaisinko ovensuuhun
ja juoksisin tieheni? Paljon hyviä vaihtoehtoja. Pysyin kuitenkin perinteisessä
minussa ja seisoin ovensuussa jähmettyneenä kuin suolapatsas saamatta mitään
sen kummempaa reaktiota itsestäni ulos. Onni onnettomuudessa oli, että sain
seurata lemmentekoa ilman, että minua huomattiin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Helenan silmät olivat
sidotut jollain, joka näytti aivan kuin paksuilta mustilta sukkahousuilta. Hänen
ranteissaan ja nilkoissaan olivat jonkinmoiset kiinnikkeet, joista lähtivät
narut, jotka oli kiinnitetty sänkymme melko uusiin sängynpäätyihin. Selvästi
yksi sulka lisää suomalaiseen designtyöhön ja Helenani sisustusintoon. Helenan
päällä työsti itseään köriläs, jolla oli jonkinmoinen muovipussi
päässään. Ehkä se oli naamio, ehkä huppu. Helvetin koomiselta se joka tapauksessa
näytti. “Vitun pervot!” huudahdin, mutta nielaisin huutoni. Korviani särki ja
pääni oli räjähtämässä. Jos lähellä olisi ollut teräase, olisin saattanut
leikata häpeästä penikseni irti ja lähteä grillaamaan Holopaisen kanssa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Uskoin, että olin nähnyt tarpeeksi, joten käännyin ja poistuin
huoneesta. Näin toimin yleensä aina tiukoissa tilanteissa, ja näköjään elämää
mullistavat tilanteet eivät tehneet tähän poikkeusta. Kävelin hitaasti
laahustaen kohti alakertaa äänten onneksi heikentyessä joka askeleella. Katselin
keittiössämme tyhjin silmin ilman suunnitelman häivääkään ympärilleni. Katseeni
osui hääkuvaamme, joka riippui olohuoneen seinälle. Jonkin merkin halusin
itsestäni jättää, jotta tämäkin projekti pääsisi alkuun. Hain kuvan ja laitoin
sen keittiön pöydälle. Arvelin, että tämä riittäisi sopivaksi merkiksi, vaikka harkitsin kusevani sen päälle. Yritinkin, mutta harmikseni en saanut
tirautettua kuin muutaman tipan. Hetken mielijohteesta nappasin hedelmäkulhosta
hedelmäveitsen, jonka tökkäsin appelsiiniin pystyyn ja sijoitin sen hääkuvamme
viereen. Ehkäpä suurin uhkaus, jonka olin koskaan saanut aikaiseksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Poistuin autotallin kautta samalla kun yläkerrassa
ylitettiin maalilinja. Kännykässä oli tasan yksi viesti, arvanette keltä? Kulta, toisitko töistä tullessasi uuden Kotivinkin? Astelin autolleni ja ajoin noin 50
metrin päähän, kunnes painoin jarrupolkimen pohjaan. Peruutin takaisin ja otin
valokuvan uuden hienon Audin rekisterikilvestä. Päätin hoitaa itseni kuntoon
niin kuin suomalainen mies tekee, ja suuntasin Alkoon.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pidin kiirettä, sillä minulla oli muutama asia
hoidettavanani. Vihdoin päästyäni Alkoon marssin viskihyllylle, mutta päädyin
osin itsesäälistä perinteiseen kossuun. Kassalla tajusin, että yksi pullo ei
välttämättä riitä, ja pyysin kassaa lyömään toisenkin. Kiirehdin vielä
asiakastapaamiseen, jossa odotusarvona olisi uusi selkäsauna ja nöyryytys, mutta
nyt en jaksanut enää välittää. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Asettelin kännykän äänettömänä pöydälle asiakkaan ja minun
väliini. Aloitimme neuvottelut normaaliin tapaan eli asiakas kertoi, kuinka
tuotteemme ja palvelumme ovat sitä, tätä, tota ja puutetta on siellä sun
täällä. Katselin häntä poissaolevan näköisenä, ja kännykkäni vilkutteli
välissämme, mutta en laskenut katsettani asiakkaastani. Huomasin tämän
hermostuttavan hieman ylimielistä seuraani. -Se on vaimoni, joka soittaa,
sanoin yhä katse asiakkaani silmissä. -Hmm. Pitäisiköhän sinun vastata? -Luulen, että minulle on loppuelämä aikaa. Naiset kannattaa laittaa odottamaan
hyvää. Naurahdin ja läpsäytin asiakastani olkapäähän. -Vai mitä?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Myöhemmin asiakkaan nimi sopimuksessa ja kossupullot
salkussa, varasin yön hotellista. Istahdin pehmeälle hotellin sängylle ja
kaadoin muovimukin puolilleen. Se tyhjentyi hetkessä. Otin kännykän käteeni,
11 soittoa ja 1 viesti. Ehkäpä sisimmässäni toivoin viestiin hymiöitä, sydämiä,
katumista ja anteeksipyynnön. Silläkin uhalla, vaikka se ei olisi enää muuttanut
mitään, mutta sivellyt vähän balsamia haavoilleni. Viesti oli kuitenkin lyhyt ja
ytimekäs: “Haluan eron.” Yritin vastata yhtä ytimekkäästi: “Olet myöhässä. Hain
jo.” <o:p></o:p></div>
<!--EndFragment-->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05093196215518495003noreply@blogger.com0